Ludwig der Zweite (1930)

Wilhelm Dieterle oli aloittanut uransa näyttelijänä vuonna 1913 ja ohjaajana vuonna 1922. Vuodesta 1931 lähtien hän vaikutti Hollywoodissa ja tuli tunnetuksi muun muassa sellaisista elokuvista kuin Juarez (1939), Notre Damen kellonsoittaja (The Hunchback of Notre Dame, 1939), Kismet (1941) ja Unelma Jennystä (Portrait of Jennie, 1948). Dieterlen Saksan-kauden apoteoosina voi pitää suuritöistä elämäkertaelokuvaa Ludwig der Zweite, König von Bayern (1930), jossa ohjaaja itse näytteli pääroolin. Dieterlen ja Charlotte Hagenbruchin käsikirjoitukseen perustuva elokuva puhuttelee herkkyydellä, jolla se tavoittelee Baijerin nuoren kuninkaan mielenliikkeitä. Käsikirjoituksessä on selvästi pyritty seuraamaan sitä tapahtumien kulkua, jonka aikalaiset hyvin tunsivat: suurin osa elokuvasta keskittyy Ludwigin viimeisiin vaiheisiin, niihin olosuhteisiin, jotka ajoivat hänet taloudelliseen ahdinkoon, saivat müncheniläiset poliitikot suistamaan hänet vallasta ja saattoivat Ludwigin lopulta itsemurhan partaalle. Ludwigin kuolemasta vuonna 1886 levisi välittömästi toinen toistaan hurjempia huhuja ja spekulaatioita. Salamurhastakin puhuttiin, mutta Ludwig der Zweite pitäytyy itsemurhatulkinnassa - tosin elokuvassa Ludwig näyttää pitelevän sydäntään vähän ennen rojahtamistaan Starnbergjärveen.

Heti valmistuttuaan Ludwig der Zweite synnytti valtavan kohun. Berliiniläinen sensuurivirasto hyväksyi sen muutamin leikkauksin, mutta Baijerissa vastustus oli kiihkeää. Wittelsbachin suvun lisäksi Baijerin sisäministeriö lähetti sensoreille kirjelmän, jossa se pyysi täydellistä kieltopäätöstä vedoten siihen, että elokuva vahingoitti yhä elossa olevia viranomaisia ja antoi liikaa sijaa mielipuolen (so. Ludwigin) sairaskertomukselle. Lopulta Münchenin poliisi esti Baijerin ensi-illan mahdollisiin levottomuuksiin vedoten. Ludwig der Zweite osoittaa, miten kipeä kysymys kuninkaan vallan riistäminen oli vielä 46 vuotta kuoleman jälkeen.

Dieterlen tulkinnassa Ludwig on pitkälti olosuhteiden uhri, eikä elokuva selvästikään ota kantaa Ludwigin mielisairauden puolesta. Tähän viittaa tohtori Guddenin (Theodor Loos) repliikki elokuvan lopussa: Ludwigia ei saa päästää jumalanpalvelukseen, sillä silloinhan kansa ajattelisi, että tämä on terve. Viime kädessä Ludwig on oman kuninkuutensa, perhetaustansa ja asemansa vanki, ja ratkaisevilla hetkillä poliitikot korostavat vain kuninkaansa eksentrisyyttä ja unohtavat hänen merkityksensä niin Saksan yhdentymisen kuin taiteenkin edistäjänä.

Ludwig der Zweite -elokuvassa Neuschwansteinin linna on keskeinen näyttämö. Wagneriaanit interiöörit toteutettiin UFA:n studioilla Berliinissä.