Suuntasimme heinäkuun lopuksi Aulangolle, muutamaksi päiväksi. Muistikuvat lapsuudesta olivat jo hämärtyneet, joten siinä mielessä oli aikakin tehdä uusi visiitti. Venäjällä asetehtaita omistanut Hugo Standertskjöld osti Karlbergin kartanon vuonna 1883 ja loi käytännössä nykyisen Aulangon. Ympärille syntyi laaja englantilaistyylinen puisto, tekojärvineen, rauniolinnoineen, paviljonkeineen ja näkötörneineen. Vanhaa kartanoa ei enää ole, mutta Aulankoa somistaa vuonna 1938 valmistunut, Märta Blomstedtin ja Matti Lampénin piirtämä funkishotelli. Suomalaisissa elokuvissa Aulangon hotelli sai edustaa modernia elämäntyyliä, ja juuri tämä paikka oli Sirkka Sarin ennenaikaisen kuoleman näyttämö kesällä 1939. Lähimaastoa on sittemmin käytetty monessakin kotimaisessa elokuvassa, muun muassa Hannu Lemisen
Kesäillan valssia tehtiin Joutsenlammella, lähellä näkötornia.
Aulangon huipentumana on näkötorni, josta avautuu klassinen näköala. Ensimäisellä yrittämällä emme päässeet tornin huipulle, sillä ukkonen oli särkenyt sähkölukon. Vasta viimeisenä päivänä kapusimme ylös asti. Tosin lopuksi tuntui siltä, että paras näköala avautui kuitenkin näköalatasanteelta. Siinä on 1800-luvulla kansallismaisemaksi vakiintunut näkymä.
Suuntasimme heinäkuun lopuksi Aulangolle, muutamaksi päiväksi. Muistikuvat lapsuudesta olivat jo hämärtyneet, joten siinä mielessä oli aikakin tehdä uusi visiitti. Venäjällä asetehtaita omistanut Hugo Standertskjöld osti Karlbergin kartanon vuonna 1883 ja loi käytännössä nykyisen Aulangon. Ympärille syntyi laaja englantilaistyylinen puisto, tekojärvineen, rauniolinnoineen, paviljonkeineen ja näkötörneineen. Vanhaa kartanoa ei enää ole, mutta Aulankoa somistaa vuonna 1938 valmistunut, Märta Blomstedtin ja Matti Lampénin piirtämä funkishotelli. Suomalaisissa elokuvissa Aulangon hotelli sai edustaa modernia elämäntyyliä, ja juuri tämä paikka oli Sirkka Sarin ennenaikaisen kuoleman näyttämö kesällä 1939. Lähimaastoa on sittemmin käytetty monessakin kotimaisessa elokuvassa, muun muassa Hannu Lemisen Kesäillan valssia tehtiin Joutsenlammella, lähellä näkötornia.
Aulangon huipentumana on näkötorni, josta avautuu klassinen näköala. Ensimäisellä yrittämällä emme päässeet tornin huipulle, sillä ukkonen oli särkenyt sähkölukon. Vasta viimeisenä päivänä kapusimme ylös asti. Tosin lopuksi tuntui siltä, että paras näköala avautui kuitenkin näköalatasanteelta. Siinä on 1800-luvulla kansallismaisemaksi vakiintunut näkymä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti