Pysähdys (Полустанок, 2000)

Ukrainalainen ohjaaja Sergei Loznitsa on taustaltaan matemaatikko, joka ehti jo tehdä uraa kyberneetikkona, kunnes päätti vaihtaa alaa ja ryhtyä elokuvantekijäksi. Hän sai koulutuksensa Moskovassa, työskenteli Pietarissa ja on vuodesta 2001 asunut Saksassa. Lyhytelokuva, 25-minuuttinen Полустанок (2000) on hänen kolmas elokuvansa, ja olen sen tähän suomentanut nimellä Pysähdys. Elokuvaa on Ranskassa esitetty nimellä La station, Saksassa nimellä Haltepunkt. Yhtä hyvin teoksen voisi nimetä Asemaksi tai Odotussaliksi.

Runollinen dokumenttielokuva sijoittuu talviselle juna-asemalle, jonka odotussalissa kaikki nukkuvat. Kuorsaus ja puhina täyttävät ääniraidan, ja välillä ulkoa kuuluvat rautatien äänet, ohikiitävien junien vihellykset, mutta matkustajat uinuvat sikeää untaan ulkomaailmasta piittaamatta. Sanaakaan elokuvassa ei lausuta. Kuvat ovat ajattoman tuntuisia, ja ne voisivat olla melkein miltä elokuvahistorian aikakaudelta tahansa. Kuvien valokuvallisuus tuo mieleen 1920-luvun impressionistisen elokuvan. Pääosin elokuva liikkuu odotussalissa, jossa niin aikuiset kuin lapsetkin nukkuvat. Ulkokuvia ei nähdä ennen kuin vasta lopussa, jossa yhdessä kuvassa häilyy lumen reunustama pieni asema, epäilemättä jossakin päin Venäjää. Sitä ennen vain ääniympäristö kertoo, mistä on kyse: matkustajat levähtävät, tulevat tuntemattomasta ja matkustavat kohti tuntematonta. Hetkeksi uni on siirtänyt heidät toiseen maailmaan. Elokuvan yllättävin tilanne seuraa kahdenkymmenen minuutin kohdalla, kun yksi matkustajista herää, mutta vain hetkeksi.