Paul Martinin ohjaama ja Erich Pommerin tuottama
Kultainen unelma (Ein blonder Traum, 1932) on varhainen saksalainen äänielokuva, laman kurimuksessa syntynyt musiikkikomedia, jota tähdittävät aikakauden suosikkinäyttelijät Lilian Harvey, Willy Fritsch ja Willi Forst. Unkarilaissyntyiselle Martinille tämä oli ensimmäinen täyspitkä ohjaus, ja erittäin napakasti kerronta kulkee alusta lähtien. Pääosassa ovat Blitz-Blank-siivousfirman kaverukset Willy I (Willy Fritsch) ja Willy II (Willi Forst), jotka aloituskohtauksessa pyöräilevät läpi Berliinin. Jos Hollywoodin backstage-musikaaleissa samaan aikaan haaveiltiin vauraudesta, tässä tähtäimessä on Hollywood. Willyt tutustuvat nuoreen neitoon, Jou-Jouhun (Lilian Harvey), joka on saanut huijarilta katteettoman kutsun unelmatehtaaseen.
Elokuvan vaikuttavimpia jaksoja on Jou-Joun uni, jossa hän matkustaa junalla Hollywoodiin. Kuvat ovat aivan kuin Georges Méliès'n elokuvasta
Le Voyage à travers l'Impossible (1904), varsinkin näkymissä, joissa juna porhaltaa vuoren rinnettä ylös ja kyntää pitkin meren pohjaa. Painajaismainen on saapuminen Hollywoodiin, jota tuntuu johtavan Itävallan keisaria muistuttava tuimakatseinen herra. Unijakson taustana on Lilian Harveyn esittämä, Werner R. Heymannin säveltämä ”Irgendwo auf der Welt”, aikakauden suosikkimelodia. Valitettavasti unen jälkeen elokuva saa konservatiivisen käänteen, kun Hollywoodiin lähteekin Willy II, sillä naisen paikka on kotona ja avioliitossa. Elokuva päättyy Jou-Joun ja Willy I:n liittoon.
Hollywoodiin päätyivät lopulta elokuvan nokkelat käsikirjoittajat Walter Reisch ja Billy Wilder. Merkillisiä ovat kohtalon tiet: Reisch ja Wilder olivat sittemmin käsikirjoittamassa Ernst Lubitschin
Ninotchkaa (1939).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti