Milano 3: Missorin patsas ja pirunsarvet

Viimeinen välipäivä Milanossa sujui päämäärättömästi harhaillen. Matkan varrelle osui italialaisen patriootin Giuseppe Missorin (1829–1911) patsas. Missorin ratsu näytti poikkeuksellisen väsyneeltä modernin piazzan keskellä. Garibaldin joukoissa taistellut sotilas oli Italian yhdistymisen jälkeen kaksi kautta Milanon kaupunginvaltuustossa – ja patsaansa ansainnut. Riccardo Ripamontin veistos on vuodelta 1916. Kaupunkilaiset kiinnittivät huomiota poikkeuksellisen väsähtäneenseen hevoseen, ja kohta paikallisten suussa kiersi sanonta: ”Te pàret el cavall del Missori.” Surullisen näköiselle toverille sanottiin: ”Näytät aivan Missorin hevoselta.” Kerrotaan, että Ripamonti oli aikonut käyttää hevosta toisessa teoksessaan, joka kuvasi Napoleonin tappiota Waterloossa, ja ratsastajan piti alunperin olla Napoleon. Lannistuneen näköisessä hevosessa on jäljellä tappiomielialaa, vaikka Missori itse kuului Garibaldin voitokkaisiin sankareihin.

Jatkoin Missorin patsaalta Pyhän Ambrosiuksen basilikaan, jossa vietettiin vihkiäisiä Wagnerin häämarssin tahtiin. Milanon vanhimpiin kuuluva kirkko sai alkunsa jo 300-luvun lopulla. En tohtinut mennä lähemmäs, mutta pääkuorin mosaiikit näyttivät loisteliailta. Kirkon ulkopuolella on pylväs, jossa on kaksi mystistä reikää. Tarinan mukaan Ambrosius oli niin väkevä, että hän heitti paholaisen päin pylvästä. Pirunsarvista jäi kuopat todisteeksi Milanon suojeluspyhimuksen ihmeellisistä voimista. Melko lähellä kirkkoa on Ambrosiuksen kirjasto ja pinakoteekki. Kirjastossa on laajin Leonardo da Vincin käsikirjoitusten kokoelma, ja se on nähtävänä yleisölle. Salin valaistus oli sen verran himmeä, että itse käsikirjoitusten piirroksista näki vain vähän, mutta näyttelyesitteet kertoivat enemmän.

Pinakoteekin pohjana on kardinaali Federico Borromeon 250 maalauksen kokoelma. Tunnetuimmat teokset ovat Caravaggion Hedelmäkori ja Leonardon Muusikon muotokuva, mutta paljon muutakin löytyy, Jan Bruegheliä, Ghirlandaioa, Tizianoa, Botticellia. Erityisesti jäi mieleen Bramantinon 1500-luvun alussa maalaama Madonna in trono col Bambino tra S. Ambrogio e S. Michele. Kuvassa vasemmalla on Pyhä Ambrosius, oikealla Pyhä Mikael. Jalkojen juuressa on kaksi lyötyä vihollista, Areios ja paholainen, joka on kuvattu rupikonnaksi. Ambrosius tunnettiin taistelustaan areiolaisuutta vastaan, Mikael paholaisen nujertamisesta.

Paluumatkalla kohdalle osui vielä Pyhän Eufemian basilika, Basilica di Sant’Eufemia, taustaltaan 400-luvun kirkko, joka rakennettiin uudelleen 1500-luvulla. Nykyinen hahmo on kuitenkin hyvin pitkälle arkkitehti Enrico Terzaghin luomus 1870-luvulta. Medievalistinen sävy tuo mieleen monet muut 1800-luvun restautoinnit, mutta interiööri on todella kaunis.