Milano 2: Mykkäelokuvan jalanjäljillä

Bovisan kaupunginosassa, Milanon pohjoispuolella, sijaitsi italialaisen mykkäelokuvateollisuuden keskus 1910-luvulla. Elokuvatuotannossa Pohjois-Italia oli avainasemassa, sillä Milanon ohella Torinossa tuotanto käynnistyi nopeasti. Nyt Via Filippo Baldinucci on rähjäinen, modernin liike-elämän hylkimä laitakaupungin katu, mutta ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä täällä kuhisi elokuvaajia, lavastepuuseppiä ja -maalareita, näyttelijöitä, ohjaajia ja tietysti onnenonkijoita, sillä elävät kuvat olivat nouseva teollisuudenhaara. Nyt Via Filippo Baldinuccille pääsee kätevästi metrolla, sillä Derganon pysäkki on aivan vieressä. Vierailu kannattaa, vaikka menneestä elokuvainnostuksesta on jäljellä vain muutama merkki.

Tärkein muistomerkki menneestä elokuvasuuruuden ajasta on portti, jonka päällä komeilee yhä Armenia-Filmsin nimi. Muuriin on maalattu kaksi projektoria ja myös teksti, joka kertoo, että tämän muurin takana kuvattiin Danten Jumalaiseen näytelmään perustuva Inferno (L'Inferno) vuonna 1911. Teos oli ensimmäisiä pitkiä näytelmäelokuvia, ja on usein todettu, että nimenomaan italialaiset historiallis-mytologiset aiheet osoittivat pitkien elokuvien kannattavuuden ja innostivat myös muualla tekemään kokeiluja. Portin takana on nykyään puisto ja sen takana puolestaan kuusikerroksinen asuinrakennus, Italian suurin ekotalo. Luultavasti juuri puiston paikalla olivat suuret ulkolavasteet, sillä auringonvaloa tarvittiin kuvauksiin. Infernossa oli myös runsaasti luontokuvia, jossa Dante (Salvatore Papa) ja Vergilius (Arturo Pirovano) käyskentelivät.

Francesco Bertolinin, Adolfo Padovanin ja Giuseppe de Liguoron ohjaama Inferno oli kansainvälinen menestys, ja erityisesti helvetin kurimukset on siinä kuvattu Gustave Dorén hengessä, kauhistuttavina mutta samalla kiehtovina. Tekijät ovat selvästi saaneet vaikutteita Georges Méliès'n varhaisista fantasiaelokuvista. Esimerkiksi kohtaus, jossa paholainen ahmii ihmisiä kitaansa, tuo mieleen Méliès'n kokeilut. Milano-Filmillä ja Armenia-Filmsillä oli Via Filippo Baldinuccin varrella myös omat laboratoriot, joissa kopioita tehtailtiin Euroopan ja Yhdysvaltain markkinoille.

Lähellä Armenia-Filmsin porttia, Via Filippo Baldinuccin ja Via Angelo Maffuccin risteyksessä on hylätty ravintola, jonka ikkunat on suljettu jo kauan sitten. Edessä on kyltti ”Trattoria Milano-Film”. Oliko tämä paikka, jossa elokuvantekijät istuivat iltaa jo 1910-luvulla, vai kuppila, johon kuvaajat ja näyttelijät kerääntyivät myöhemmin muistelemaan menneitä sen jälkeen, kun italialaisen mykkäelokuvan menestyksestä oli jäljellä vain muisto?