Milano 4: Eläinkuntaa

Ennen Jumalten tuhoa oli vielä aikaa jatkaa eilistä museokierrosta. Ambrosiuksen pinakoteekista jäi eilen mieleen Bramantinon maalaus, jossa selälleen kiskaistu rupikonna sai esittää paholaista. Rupikonna ilmensi luomakunnan hierarkian häntäpäätä. Lauantaiaamun kerroksella olivat Pinacoteta di Brera, jossa olen käynyt aiemmin muutama vuosi sitten, ja Museo Poldi Pezzoli, joka on Via Manzonin varrella. Jälkimmäinen on pieni kokoelma maalauksia, veistoksia, posliinia, kompasseja, huonekaluja ja muita kuriositeetteja, mutta Pinacoteca di Brera on kokonaan toista maata. Tunnettuja maalauksia on Mantegnan Kuolleesta Kristuksesta Hayezin Suudelmaan, Bellinin Pietàsta Pellizza da Volpedon Fiumanaan.

Italialaisesta klassisesta maalaustaiteesta suuri osa liittyy uskonnollisiin aiheisiin: kuninkaiden kumarrus, madonna ja Kristus-vauva, illallinen Simon-fariseuksen luona, ristiinnaulitseminen, Kristuksen depositio, pyhimystarinat... Näissä kuvissa eläimet ovat säännöllisesti mukana: Pyhä henki ja kyyhkynen, seimi ja tallin eläimet, Kristus ja karitsa, Pyhä Hieronymus ja leijona. Romanino eli Girolamo di Romani (1484–1566) kuvasi maalauksessaan Presentazione di Gesù al tempio Jeesus-lapsen tuomista temppeliin ympärileikattavaksi, ja kuvassa ojennetaan lapsen vierelle vati, jossa on kaksi kyyhkysen untuvikkoa. Tämä viittaa Luukkaan evankeliumin kohtaan: ”Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ’kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa’.”

Paolo Veronesen (1528–1588) suurikokoinen maalaus juhlasta Simonin talossa valmistui 1560-luvun lopulla. Kristus on äärimmäisenä vasemmalla laidalla, aivan kuin hän ei olisi tapahtumien keskiössä, ja Maria Magdaleena, tai Magdalan Maria, on kumartunut kastelemaan kyynelillään Jeesuksen jalat. Tämä kaikki tapahtuu aivan reunassa, kun taas maalauksen keskellä on kaksi kisailevaa koiraa kissan kimpussa.Veronesellä on muutamaa vuotta myöhemmin valmistunut yhtä suurikokoinen teos samasta aiheesta, ja siinä Kristus on asetettu keskelle.

Eläinaiheisista kuvista ehdottomaksi suosikikseni nousi padovalaissyntyisen Lazzaro Bastianin (1429–1512) Scene della vita di S. Girolamo, jossa Pyhä Hieronymus kohtaa leijonan ja munkkiveljet kaikkoavt kauhuissaan. Kuvassa Hieronymus näyttää paiskaavan kättä eläinten kuninkaan kanssa.Tarinan mukaan kyse on kuitenkin siitä, että Hieronymus ymmärsi leijonan kärsivän tuskia. Beetlehemissä leijona oli tullut luostariin, ja ainoana Hieronymus uskalsi sitä lähestyä. Lopulta paljastui, että leijonalla oli oka käpälässään, Hieronymus poisti sen ja niin leijonasta tuli Raamatun latinantajan uskollinen seuralainen.

Usein eläimiä löytyy maalausten marginaaleista tai taka-alalta, jäniksiä, hevosia, kotieläimiä... Vittore Carpaccion (1460–1525) maalauksessa Presentazione della Vergine al tempio on oikealla alakulmassa pieni poika, joka on juuri saamassa joko neuvoja tai nuhteluja temppelin papilta. Pojalla on poikkeuksellinen lemmikkieläin, jota hän kuljettaa narussa. Aivan pojan jalkojen juuressa on myös maata vasten painautunut jänis, tuskin huomaamaton yksityiskohta isossa maalauksessa.

Eläimet antavat myös eksoottista paikallisväriä. Gentile ja Giovanni Bellinin 1500-luvun alussa viimeistelemässä teoksessa Predica di San Marco in Alessandria Pyhä Markus on saapunut saarnaamaan Aleksandriaan, ja väkeä on kerääntynyt ympärille. Egyptiläisyys käy ilmi asuista ja rakennuksista, mutta myös eläimistä. Kamelin ohella kuvan taka-alalla kuljetetaan kirahvia, joka tuntuu vastentahoisesti seuraavan isäntäänsä.