Pettämätön pistooli (1957)

Pettämätön pistooli (The Tall T, 1957) on käsikirjoittaja Burt Kennedyn ja ohjaaja Budd Boetticherin yhteistyön parhaita hedelmiä. Dialogi on nasevaa ja tarina riisuttu kaikesta ylimääräisestä. Päähenkilö Pat Brennan (Randolph Scott) on entinen karjanajaja, joka on hankkinut oman maatilkun. Hänen elämänsä ei vaikuta menestystarinalta, sillä siitoshärkää hankkiessaan hän menettää hevosensa ja joutuu palaamaan kotiin jalkaisin. Villi länsi näyttäytyy tässä elokuvassa yksinäisten miesten epätoivoisena vaelluksena. Pat on tilallaan yksin, ja alussa hän kulkee postivaunujen levähdyspaikalle, jossa elävät vain isä ja poika. Äitiä ei enää ole. Hevosensa menettänyt Pat poimitaan vaunuihin, eikä aikaakaan kun paremmasta elämästä unelmoineet isä ja poika ovat vainaana. Tarinan ainoa aviopari matkustaa vaunujen kyydissä häämatkalleen, mutta tämäkin liitto on joko huijausta tai epätoivoista yksinäisyyden pakenemista. Ilmeinen huijarityyppi Willard Mims (John Hubbard) on kosinut rikkaan kaivosomistajan tytärtä Dorettaa (Maureen O'Sullivan) ja saanut myöntävän vastauksen.

Postivaunut joutuvat rosvokoplan kynsiin, ja selviytymisdraama alkaa. Rosvokolmikkoa johtaa vanhempi mies Frank Usher (Richard Boone), joka tuntee hengenheimolaisuutta maapalstan hankkineeseen Pat Brennaniin. Usher unelmoi: ”I'm gonna have me a place someday. I thought about it, I thought about it a lot. A man should have somethin' of his own, somethin' to belong to, to be proud of.” Patilla on epäilemättä sama haave.

Usherin apurina on kaksi nuorukaista, Chink (Henry Silva) ja Billy Jack (Skip Homeier), joiden karikatyyrinomainen kuva muistuttaa 1950-luvun nuoriso-ongelmasta. Hermoherkkiä nuoria aikakauden westerneissä riittää. Pat ja Frank ovat väistyvän sukupuolen edustajia, joita sitoo mystinen yhteys. Ohut säie ei tosin pitkälle johda, sillä lopussa kaikki elokuvan henkilöt makaavat ruumiina, paitsi Pat ja Doretta. Näin armotonta tarinnaa näkee harvoin: kaikki katsojalle esitellyt henkilöt päättävät päivänsä, paitsi sankaripari, joka lopussa poistuu kohti kaukaisuutta. Epäilemättä tätä tylyä, maskuliinista maailmaa voi kritisoida, mutta samalla ei voi olla ihailematta Pettämättömän pistoolin selkeää tarinankerrontaa.