Sukelluslaivalla maapallon ympäri (1954)

Richard Fleischerin ohjaama Sukelluslaivalla maapallon ympäri (20 000 Leagues under the Sea, 1954) on Jules Verne -filmatisointien parhaimmistoa, ei niinikään ohjauksensa suhteen, mutta lavastuksen ja puvustuksen steampunk-henkisyys erottaa sen selvästi aikakauden muista tieteiselokuvista ja fantasioista. Walt Disneyn tuottaman seikkailuelokuvan suuresta budjetista kertoo näyttävä tähtikaarti, johon kuuluvat Kirk Douglas, Paul Lukas, Peter Lorre ja James Mason. Douglas on karski merimies Ned Land, lähes stereotyyppinen common sense -hahmo, jonka vastakuvana on Paul Lukasin esittämä professori Pierre Aronnax. Professorin epärealistisuus, todellisuuden tajun puute, on lähes yhtä stereotyyppistä, ja lopulta Nedin on pakko auttaa myös professori pois uppoavasta sukelluslaivasta, jonne tämä on vielä palaamassa muistiinpanojaan etsimään. Roolisuorituksena ylitse muiden on ehdottomasti James Masonin vakuuttava kapteeni Nemo. Mieleen tulee lapsuuden tv-sarja, jossa Omar Sharif näytteli samaa roolia, arvoituksellista, urkuja soittavaa kapteenia, joka yhteiskunnalle katkeroiduttuaan on vetäytynyt vedenalaiseen maailmaan. Sukelluslaivalla maapallon ympäri on säilyttänyt Jules Vernen hengen siinä mielessä, että usein Vernen romaaneissa aikaansa edellä olevat tutkijat ovat jo luoneet tulevaisuutta merten kätköissä tai viidakon syvyyksissä, eikä aika ole vielä kypsä tieteen voittokululle. Sukelluslaivalla maapallon ympäri päättyy kapteeni Nemon legendaarisiin sanoihin: ”There is hope for the future. And when the world is ready for a new and better life, all this will someday come to pass, in God's good time.”