Nuori Chopin (1952)

Alexander Ford tunnetaan parhaiten Henryk Sienkiewizcin romaaniin perustuvasta spektaakkelista Ristiritarit (Krzyżacy, 1960). Puolalaisen elokuvan veteraaneihin kuulunut ohjaaja syntyi Kiovassa vuonna 1908 ja oli alkuperäiseltä nimeltään Mosze Lifszyc. Sittemmin Ford oli kommunistisen puolueen aktiivi ja legendaarisen Łódźin elokuvakoulun johtaja, mutta 60-luvun lopulla Ford nähtiin antikommunististina, ja hän pakeni Israeliin. Elämänsä ohjaaja päätti oman käden kautta floridalaisessa hotellissa vuonna 1980. Puolalaisen elokuvan historiassa Ford on ollut persona non grata, mutta nyt tuntuu, että hänen tuotantonsa olisi syytä arvioida uudelleen, uusin silmin.

Olen pitkään odottanut mahdollisuutta katsoa Fordin elokuva Nuori Chopin (Młodość Chopina, 1951), joka tuli joskus hankittua espanjalaisesta verkkokaupasta. Elokuva sijoittuu vuosiin 1826–1830 ja alkaa Chopinin opiskeluajasta Varsovassa. Näyttelijä Czesław Wołłejko oli kuvauksien aikaan 35-vuotias, joten Chopinin ”nuoruuteen” on alussa vaikeahkoa päästä sisään. Alussa Chopin on säveltäjä Józef Elsnerin (Jan Kurnakowicz) oppilaana, saa sinänsä hyviä arvosanoja, mutta orkesterille säveltävä ystävä Ignacy Feliks Dobrzynski (Zenon Burzynski) kerää suurimmat kiitokset. Ratkaisevaksi käänteeksi osoittautuu Paganinin vierailu Varsovassa vuonna 1829. Se saa Chopinin oivaltamaan, että sooloinstrumentillekin voi säveltää orkestraalisia tehoja. Tästä kaikesta voisi päätellä, että Nuori Chopin on tyypillinen biopic-elokuva, mutta lopulta Alexander Ford rakentaa rinnalle panoraaman aikakauden poliittisesta myllerryksestä. Välillä Chopin vetäytyy naapurihuoneeseen purkamaan tunteitaan sävelin, mutta kamera jää poliittisten keskustelujen keskelle, seuraamaan ajankohtaisia tapahtumia.

Maaliskuussa 1830 Chopin esitti Kansallisteatterissa Varsovassa ensimmäisen pianokonserttonsa, ja tätä tapahtumaa myös Ford kuvaa. Kamera panoroi yleisön editse ja näyttää jähmettyneitä, mykistyneitä kasvoja, joiden ilmeet eivät oikeastaan kerro ihailusta vaan jonkinlaisesta järkytyksestä poliittisen kuohunnan keskellä. Aivan kuin yleisö tiedostaisi kuulevansa viimeistä kertaa taiteilijaansa ennen katastrofia. Nuori Chopin kuvaa pitkään taiteilijan jäähyväisiä kotimaalleen, kun tämä lähtee kohti Wieniä. Marraskuussa 1830 alkaneen kansannousun jälkeen Chopin ei enää voinut palata Puolaan, ja Nuori Chopin kulminoituukin vallankumousetydin syntymään. Postivaunuilla kohti Puolaan yrittävä Chopin kuvittelee itsensä vallankumouksen keskelle, ja kuljettajan signaalitorvi antaa aiheen etydin keskeiselle motiiville.

Kansannousulle kävi onnettomasti, mutta Nuori Chopin päättyy vallankumouksen hurmaan, ja lopussa kansanjoukot laulavat Marseljeesia ranskaksi. Delacroix-viittaus kertoo Vapauden uudesta noususta barrikaadeille. Varmaan 1950-luvun alun Puolassa vallankumouksellinen sanoma istui hyvin elokuva-alalta odotettuihin ideologisiin tavoitteisiin, mutta toisaalta Nuorelle Chopinille voi esittää myös vastatulkinnan, sillä koko elokuva korostaa itsenäisen, vapaan Puolan voimaa.