Työn alla on artikkeli suomalaisesta historiallisesta elokuvasta, ja oli pakko verestää muistia Ilmari Unhon Sadan miekan miehellä (1951). Kotimaisen historiallisen seikkailuelokuvan perinne on hauras, mutta tässä Simo Penttilän käsikirjoittamassa tarinassa Suomi-Filmi lähti rakentamaan vastinetta 30-luvun Errol Flynn -elokuville. Tapahtumat käynnistyvät vuonna 1634, kaksi vuotta Kustaa II Aadolfin kaatumisen jälkeen. Topealiaanisessa hengessä kirjoitetussa tarinassa katolinen liiga on nimenomaisesti kiinnostunut Suomesta ja espanjalaistaustainen Morano (Jorma Nortimo) on lähetty juonittelemaan protestanttien pään menoksi. Ehdoton sankari on Kaarnojan kapteeni (Kalervo Nissilä), joka ystävänsä Hannu Eerikinpojan (Uljas Kandolin) kanssa tekee selvää jälkeä tielleen osuvista vastuksista. Näyttävissä miekkailukohtauksissa on suuren maailman tuntua, ainakin siinä mielessä, että koreografiaa on ajateltu tilallisena spektaakkelina. Tauno Pylkkäsen musiikissa on Korngold-tyylistä jämäkkyyttä.Turkulaiselle katsojalle elokuvassa on muutama herkkupala. Akateeminen tausta ei aikakauden Suomi-filmeissä koskaan ole eduksi, ja tässä Turun Akatemian maisteri Mollerus (Vilho Siivola) on pesunkestävä ketku. Oma suosikkini elokuvan hahmoista on Kolmen Tuopin majatalon piika Liisa (Maija Karhi), jonka murre iskee kuin miljoona volttia. Muutama ulkokuva on otettu käsityöläismuseossa ja Turun linnan pihalla, mutta puolet on petäjäistä: osa linnakohtauksista tehtiin Suomenlinnassa, lähempänä Suomi-Filmin konttoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti