Brigham Young (1940)

On aika virittää vanhaa Henry Hathaway -harrastusta. Hankin 90-luvulla NTSC-nauhan Hathawayn mormonisaagasta Brigham Young (1940), joka perustui Louis Bromfieldin romaaniin ja joka nähtiin Suomessakin tammikuussa 1944 nimellä Hänellä oli 20 vaimoa. Moniavioisuuden nostaminen elokuvan nimeen kertoo epäilemättä karua kieltä suomalaisesta mormonireseptiosta. Itävallassa elokuva tunnettiin nimellä Blutfehde - Gesetz der Mormonen, Espanjassa El hombre de la frontera, Portugalissa Filhos de Deus, Italiassa La grande missione ja Ruotissa Mormonernas kamp. Vain Suomessa yleisöä houkuteltiin polygamialla!

Tuottaja Darryl F. Zanuckin johdalla Twentieth-Century Fox panosti uskonnolliseen spektaakkeliin ja valjasti mukaan parhaat voimat. Käsikirjoittaja Lamar Trotti oli edellisenä vuonna tehnyt yhteistyötä John Fordin kanssa elokuvassa Kansan sankari (Young Mr. Lincoln, 1939). Nyt kohteena ei ollut yhtä varauksettomasti ihailtu suurmies, sillä keskiöön asettui Brigham Young (Dean Jagger), joka Joseph Smithin kuoleman jälkeen johdatti mormonit Kalliovuorten yli. Utahin erämaahan nousi Salt Lake City, ja loppu on historiaa. Tähtikaartia täydensi Vincent Price Joseph Smithinä, Tyrone Power nuorena mormonina Jonathan Kentinä ja Linda Darnell orvoksi jääneenä Zina Webbinä. Muista näyttelijöistä voi mainita Mary Astorin Brigham Youngin puolisona Mary Annina sekä John Carradinen tulkitsema Porter Rockwell, joka on joukon ainoa westernhahmo.

Brigham Young alkaa hurjalla vainon kuvauksella: mormoneja jahdataan armottomasti, asunnot poltetaan ja Mormonien kirjakin päätyy roviolle. Lopulta Joseph Smith joutuu oikeuteen kehotettuaan uskonveljiään tarttumaan aseeseen. Brigham Young nousee oikeudessa puolustamaan oppi-isäänsä, ja takautumakohtauksessa Smith pääsee kertomaan uskonnollis-yhteiskunnallisen utopiansa pähkinänkuoressa. Kiinnostavaa kyllä, myöhemmin elokuvassa alkuperäiset amerikkalaiset toivottavat mormonit tervetulleiksi, mikä asettuu alun kristillisen suvaitsemattomuuden vastakohdaksi. Tosin Brigham Young toteaa varauksellisesti: ”Indians can't be any worse than some Christians I know. But just the same, until we find a little more about them, we mean to trust in you, Lord, and keep our powder dry.”

Elokuvan huipentumana on lopetus, jossa raamatullinen vitsaus, heinäsirkat, on jo tekemässä lopun Salt Lake Cityn alkuvaiheista, kunnes ihme tapahtuu: lokkien parvi pöllähtää paikalle syömään ilkeät sirkat. Porter Rockwellkin toteaa: ”Hallelujah!” Viimeisissä kuvissa nähdään nykypäivän, vuoden 1940, Salt Lake City, joka vieläkin kunnioittaa lokkeja.

Moniavioisuuden teema jää elokuvan jälkeen mietityttämään. Kohtauksessa, jossa Porter Rockwell ja Jonathan Kent ratsastavat, Rockwell esittää aritmeettisen spekulaation mormonien ekspansiosta: jos jokaisella miehellä on kaksikymmentä vaimoa, joista jokainen saa kymmenen lasta, syntyy 200 uutta mormonia... Ehkäpä tämä fantasia oli Hays Officen aikaiselle Hollywood-yhtiölle liikaa, sillä niin Brigham Young kuin Jonathan Kentkin elävät onnellisissa liitoissa, sen ainoan oikean kanssa.