Kaikista maailman paikoista Richard Wagner kuoli Venetsiassa 13. helmikuuta 1883. Hän oli vieraillut ja asunut Venetsiassa useaan otteeseen aiemminkin, mutta pitkäaikaisemmaksi tarkoitettu muutto toteutui vasta syksyllä 1882. Palatessaan Palermosta keväällä 1882 Wagner tapasi kreivi de Bardin, joka mainitsi Palazzo Vendraminista, 1500-luvun loisteliaasta asunnostaan, johon oli asennettu keskuslämmitus. Kun Parsifalin ensi-ilta Bayreuthissa oli ohi, Richard ja Cosima muuttivat neljän lapsena kanssa Palazzon toiseen kerrokseen. Nykyisin talossa toimii Venetsian kasino. Jos Wagner oli tunnettu tuhlailevuudestaan, ehkä rakennuksen myöhempi kohtalo sopii linjaan hyvinkin.Vasta Venetsiaan saapumisen iltana minulle selvisi, että Wagnerin viimeiseen asuntoon voi päästä käymään, erikseen sopimalla. En saanut enää ketään kiinni, mutta sen verran kävi ilmi, että lauantaisin kierteet alkavat klo 10.30. Lähdin ajoissa paikalle, ja ihmeellisen onnekkaasti pääsin lyöttäytymään Venetsian Wagner-seuran järjestämään esittelyyn. Wagnerin asuttamassa kerroksessa oli aikanaan ruhtinaalliset 28 huonetta, mutta kasino on luovuttanut museaaliseen käyttöön vain kolme huonetta. Näihin tiloihin on päätynyt wieniläisen keräilijän Josef Lienhartin aineistoa, hieno kokoelma alkuperäisiä partituureja, litografioita, kirjeitä, valokuvia ja julisteita. Kolmesta huoneesta yksi oli tarkoitettu säveltäjän iltapäivänokosia varten, ja yhdessä hän työskenteli. Juuri työhuoneessaan Wagner menehtyi äkillisesti ollessaan kirjoittamassa tekstiä ”Über das Weibliche im Menschlichen”. Työhuone oli kuulemma koristettu silkkinauhoilla ja ruusuilla, joita oli kaikkialla, lattiallakin. Tätä en ole aiemmin kuullut, mutta Wagner rakensi luovuuden tilojaan tietoisesti: hänellä oli tapana nuuhkia ranskalaisia parfyymeja sävellystyön aikana...
Venetsiassa Wagneria miellytti hiljaisuus. Hänellä oli paitsi oma gondoli myös oma gondolieri, Luigi Trevisan, joka kuljetti säveltäjän Canal Grandea pitkin Pyhän Markuksen aukiolle, ilmeisesti päivittäin. Venetsiasta piti tulla pysyvä asuinsija, mutta toisin kävi: kuolema saapui jo puolen vuoden jälkeen, helmikuussa 1883. Franz Liszt on kuvannut surumielisiä tunnelmia sävellyksessään La lugubre gondola. Ruumis kuljetettiin gondolilla Santa Lucian rautatieasemalle, josta alkoi viimeinen matka kohti Bayreuthia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti