Tapahtui huomenna (1944)

René Clairin Eikä yksikään pelastunut (And Then There Was None, 1945) innoitti katsomaan muutakin Clairin Hollywood-tuotantoa. Jos viime lauantaina YLE Teemalla nähty trilleri oli harvinaisuus, vielä harvinaisempi on vuonna 1944 valmistunut Tapahtui huomenna (It Happened Tomorrow), joka on viimeksi esitetty televisiossa vuonna 1970! Dudley Nicholsin ja René Clairin käsikirjoittama tarina on Hollywood-elokuvaksi yllättävän ranskalaishenkinen: se on komedia, joka ei naurata vaan muistuttaa enemmän kevyttä huvinäytelmää ja saa katsojan lähinnä myhäilemään. Tarinan aloituskohtauksessa ollaan viettämässä Larry Stevensin (Dick Powell) ja hänen puolisonsa Sylvian (Linda Darnell) 50-vuotishääpäivää. Juhlakalut eivät tule vastaanottokomitean eteen, koska arviopari on ajautunut riitelemään vanhasta muistelmatekstistä, jota Sylvian mukaan Larryn ei pitäisi koskaan julkaista. Aloituksen jälkeen kertomus takautuu vuosisadan vaihteeseen, aikaan, jolloin Larry oli nuori reportteri. Mystisesti Larry saa käsiinsä huomisen päivän sanomalehden, jolloin hän tietää ennakolta tulevaisuuden tapahtumat. Sylvia puolestaan esiintyy meediona, joka niin ikään väittää tuntevansa huomispäivän suunnan. Asetelma tuntuu aluksi keinotekoiselta, mutta se tempaa mukaansa, vastustamattomasti. Sinänsä käsittely tuo mieleen aikamatkailuelokuvien populaarit ”paradoksit”: mitä tapahtuu, jos voimme matkustaa tulevaisuuteen, voimmeko vaikuttaa asioihin ja millaisia seurauksia on sillä, että yritämme vaikuttaa. Larryn oma toimintaa ajautuu outoon ristiriitaan. Hän lukee kirjoittamansa jutut huomisen päivän lehdestä, ja kirjoitukset ovat jo valmiina ennen kuin uutiset tapahtuvatkaan, jolloin hän ei loppujen lopuksi koskaan kirjoita niitä tekstejä, jotka lehteen päätyvät. Ellei sitten oleteta, että jossakin rinnakkaistodellisuudessa on toinen, ahkerampi Larry... Kaikesta tästä huolimatta kevyt tulevaisuudenfantasiointi viehättää. Kun Tapahtui huomenna sai ensi-iltansa 28. toukokuuta 1944, elettiin vielä epätietoisuuden vallassa, mutta muutosta oli ilmassa, sillä liittoutuneet aloittivat vain muutaman päivän kuluttua maihinnousunsa Normandiaan. Tässä vedenjakajatilanteessa Tapahtui huomenna katsoo nostalgisesti taakse ja tulevaisuuspuheestaan huolimatta argumentoi sen puolesta, ettei tulevaisuutta liikaa kannata murehtia.

Lopussa elokuva palaa uudelleen päähenkilöiden vanhuudenpäiviin, nuorukaisten tulevaisuuteen. Erittäin hyvä ratkaisu on se, ettei Clair latista rakennetta yhdeksi suureksi takautumaksi, vaan elokuva palaa uudelleen menneeseen, jolloin elokuvan alku voidaan nähdä myös ”etuistumana”.

Muuten: Tapahtui huomenna on musiikillisesti hieno. Tenhoavista sävelistä vastaa itävaltalainen operetti- ja elokuvasäveltäjä Robert Stolz (1880-1979), joka pakeni Itävallasta 1938 ja päätyi Sveistin ja Ranskan kautta Yhdysvaltoihin vuonna 1940. Hollywood-ura jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä välittömästi sodan jälkeen Stolz palasi Wieniin.