Aamulla, ennen lähtöä Firenzestä, yritin käydä Fiesolen Villa Medicissä, mutta kaikki portit olivat kiinni, joten renessanssipuutarha jäi tälläkin kertaa näkemättä. Puolen päivän jälkeen lähdin kohti Venetsiaa. Olin etukäteen varannut lipun Gallerie dell’Accademiaan, että ilta tulisi tehokkaasti käytettyä. Mieleen jää monta kuvaa, erityisesti näyttelyn alkuosan madonnat. Maestro della Madonna del Praton maalaus 1300- ja 1400-lukujen taitteesta kuvaa raskaana olevaa Neitsyt Mariaa: heti ei muistu mieleen yhtä vaikuttavaa raskauden kuvaa. Kauniita ovat myös Giovanni Bellinin madonnat, varsinkin
La Madonna dai Cherubini rossi 1480-luvulta: Jeesus-lapsi katsoo äitinsä silmiin kohtalostaan tietoisena, ja kuvaa kehystävät rakkauden punaa huokuvat kerubit. Kuvasta juontuu mieleen ajatus siitä, että punaisen värin kulttuurihistoria pitäisi kirjoittaa. Mutta aihe taitaa olla liian laaja. Jos sellainen joskus tulisi kirjoitettua, Bellinin punakkaat enkelit kuuluisivat siihen ehdottomasti.
Gallerie dell’Accademian helmiä on Giorgionen
La tempesta, arvoituksellinen kuva. Mieleen jäävät myös Vittorio Carpaccion maalaukset, varsinkin pyhiinvaeltajien joukkoteurastus, jonka yksityiskohdat vetävät vertoja minkä tahansa aikakauden väkivaltakuville. Hienoja ovat myös Venetsia-kuvat, kuten Gentile Bellinin
Miracolo della Croce caduta nel canale di San Lorenzo (1500), jossa veteen pudonnutta pyhäinjäännöstä kiihkeästi pelastetaan.
Museosta astuessa ilta on jo hämärtynyt. On hienoa kävellä kaupungissa, jossa ei ole liikenteen melua – ellei muutamaa perämoottoria ja gondolin loisketta oteta huomioon. Richard Wagner muutti Venetsiaan syksyllä 1882, ja keskeinen syy oli juuri ääniympäristö. Wagner ei kestänyt rattaiden aiheuttamaa melua. Pyhän Markuksen torilta löytyy vieläkin kahvila, jossa Wagnerilla oli tapana istua, Caffé Lavena. Wagner saapui säännöllisesti iltapäivällä, viiden ja kuuden välillä, rupatteli usein ensin omistaja Carlo Lavenan kanssa ja joi sitten teetä tai lasin konjakkia yläkerran parvella, ei koskaan ulkona torin vilskeessä.
Aamulla, ennen lähtöä Firenzestä, yritin käydä Fiesolen Villa Medicissä, mutta kaikki portit olivat kiinni, joten renessanssipuutarha jäi tälläkin kertaa näkemättä. Puolen päivän jälkeen lähdin kohti Venetsiaa. Olin etukäteen varannut lipun Gallerie dell’Accademiaan, että ilta tulisi tehokkaasti käytettyä. Mieleen jää monta kuvaa, erityisesti näyttelyn alkuosan madonnat. Maestro della Madonna del Praton maalaus 1300- ja 1400-lukujen taitteesta kuvaa raskaana olevaa Neitsyt Mariaa: heti ei muistu mieleen yhtä vaikuttavaa raskauden kuvaa. Kauniita ovat myös Giovanni Bellinin madonnat, varsinkin La Madonna dai Cherubini rossi 1480-luvulta: Jeesus-lapsi katsoo äitinsä silmiin kohtalostaan tietoisena, ja kuvaa kehystävät rakkauden punaa huokuvat kerubit. Kuvasta juontuu mieleen ajatus siitä, että punaisen värin kulttuurihistoria pitäisi kirjoittaa. Mutta aihe taitaa olla liian laaja. Jos sellainen joskus tulisi kirjoitettua, Bellinin punakkaat enkelit kuuluisivat siihen ehdottomasti.
Gallerie dell’Accademian helmiä on Giorgionen La tempesta, arvoituksellinen kuva. Mieleen jäävät myös Vittorio Carpaccion maalaukset, varsinkin pyhiinvaeltajien joukkoteurastus, jonka yksityiskohdat vetävät vertoja minkä tahansa aikakauden väkivaltakuville. Hienoja ovat myös Venetsia-kuvat, kuten Gentile Bellinin Miracolo della Croce caduta nel canale di San Lorenzo (1500), jossa veteen pudonnutta pyhäinjäännöstä kiihkeästi pelastetaan.
Museosta astuessa ilta on jo hämärtynyt. On hienoa kävellä kaupungissa, jossa ei ole liikenteen melua – ellei muutamaa perämoottoria ja gondolin loisketta oteta huomioon. Richard Wagner muutti Venetsiaan syksyllä 1882, ja keskeinen syy oli juuri ääniympäristö. Wagner ei kestänyt rattaiden aiheuttamaa melua. Pyhän Markuksen torilta löytyy vieläkin kahvila, jossa Wagnerilla oli tapana istua, Caffé Lavena. Wagner saapui säännöllisesti iltapäivällä, viiden ja kuuden välillä, rupatteli usein ensin omistaja Carlo Lavenan kanssa ja joi sitten teetä tai lasin konjakkia yläkerran parvella, ei koskaan ulkona torin vilskeessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti