Dogen palatsissa, Palazzo Ducalessa, on ensi tammikuuhun asti näyttely
Venezia e l’Egitto, joka kuvaa monitahoisesti Venetsian – ja venetsialaisten – yhteyksiä Egyptiin ja laajemmkin Lähi-itään. Kaupungin itseymmärrys sitoutuu Egyptiin olennaisesti, sillä Pyhän Markuksen marttyyrihistoria punoo Venetsian ja Aleksandrian tiiviisti yhteen. Tarinan mukaan Markus haaksirikkoutui Venetsiaan ja sai näyssä tiedon myöhemmän leposijansa paikasta. Markus koki marttyyrikuoleman kuitenkin Egyptissä, josta venetsialaiset – kuten kerrotaan – kaappasivat ruumiin kotikonnuilleen. Markuksesta tuli kaupungin suojeluspyhimys ja siivekkäästä leijonasta sen tunnus. Pyhä Markus on läsnä kaikkialla. Toisaalta Venetsian ja Egyptin suhteet olivat tärkeät kaupallisessa mielessä. Näyttelyssä on paljon esimerkkejä Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleista esineistä, Venetsian tasavallan arkistoissa säilyneistä arabiankielisistä kirjeistä, varhaisista merikorteista ja kartoista, joista vaikuttavimpia on 1500-luvun yksityiskohtainen Kairon piirroskuva. Kaupankäynti toi kulttuurit lähelle toisiaan, ja yksityiskohtaisissa oppaissa annettiin neuvoja muun muassa lukujen esittämiseen tarvittavista käsimerkeistä. Venetsialaiset kirjanpainajat yrittivät myös hyötyä hyvistä kauppayhteyksistä ja alkoivat julkaista arabiankielisiä teoksia. Koraani ilmestyi Venetsiassa jo 1530-luvulla, ensin arabiaksi, lopulta italiaksi.
Näyttelyssä on annettu vahva sija Egyptiin liittyvälle mielikuvitukselle, jota venetsialainen maalaustaide saa edustaa. Egypti-näkymiä löytyy jo Mooseksen lapsuuden ja Joosefin ja Marian pakomatkan kuvauksista, mutta näyttely ulottuu 1800-luvun orientalismiin asti. Esillä on runsaasti Ippolito Caffin (1809–1866) maalauksia. Erityisen kiinnostava on kuva Suezin kanavan suistosta – vain hieman ennen kuin kanava muutti ympäristön täydellisesti.
Dogen palatsissa, Palazzo Ducalessa, on ensi tammikuuhun asti näyttely Venezia e l’Egitto, joka kuvaa monitahoisesti Venetsian – ja venetsialaisten – yhteyksiä Egyptiin ja laajemmkin Lähi-itään. Kaupungin itseymmärrys sitoutuu Egyptiin olennaisesti, sillä Pyhän Markuksen marttyyrihistoria punoo Venetsian ja Aleksandrian tiiviisti yhteen. Tarinan mukaan Markus haaksirikkoutui Venetsiaan ja sai näyssä tiedon myöhemmän leposijansa paikasta. Markus koki marttyyrikuoleman kuitenkin Egyptissä, josta venetsialaiset – kuten kerrotaan – kaappasivat ruumiin kotikonnuilleen. Markuksesta tuli kaupungin suojeluspyhimys ja siivekkäästä leijonasta sen tunnus. Pyhä Markus on läsnä kaikkialla. Toisaalta Venetsian ja Egyptin suhteet olivat tärkeät kaupallisessa mielessä. Näyttelyssä on paljon esimerkkejä Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleista esineistä, Venetsian tasavallan arkistoissa säilyneistä arabiankielisistä kirjeistä, varhaisista merikorteista ja kartoista, joista vaikuttavimpia on 1500-luvun yksityiskohtainen Kairon piirroskuva. Kaupankäynti toi kulttuurit lähelle toisiaan, ja yksityiskohtaisissa oppaissa annettiin neuvoja muun muassa lukujen esittämiseen tarvittavista käsimerkeistä. Venetsialaiset kirjanpainajat yrittivät myös hyötyä hyvistä kauppayhteyksistä ja alkoivat julkaista arabiankielisiä teoksia. Koraani ilmestyi Venetsiassa jo 1530-luvulla, ensin arabiaksi, lopulta italiaksi.
Näyttelyssä on annettu vahva sija Egyptiin liittyvälle mielikuvitukselle, jota venetsialainen maalaustaide saa edustaa. Egypti-näkymiä löytyy jo Mooseksen lapsuuden ja Joosefin ja Marian pakomatkan kuvauksista, mutta näyttely ulottuu 1800-luvun orientalismiin asti. Esillä on runsaasti Ippolito Caffin (1809–1866) maalauksia. Erityisen kiinnostava on kuva Suezin kanavan suistosta – vain hieman ennen kuin kanava muutti ympäristön täydellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti