Goethe kirjoitti Roomassa 7. marraskuuta 1786: ”Tunnustaa kuitenkin täytyy, että vanhan Rooman louhiminen uudesta esiin on työläs ja ikävä urakka, mutta pakko siitä silti on suoriutua ja toivoa, että lopuksi kokee verratonta tyydytystä. Näkee jälkiä loistosta ja hävityksestä, joista kumpikin ylittää käsityskykymme. Minkä barbaarit jättivät paikoilleen, sen tuhosivat uuden Rooman arkkitehdit.” Tällaisia sanoja olisi epäilemättä voitu kirjoittaa mistä tahansa aikakaudesta: uuden maailman arkkitehdit menettävät suosionsa säännöllisin väliajoin. Mutta Goethen sanat tuovat mieleen kuitenkin sen, että jokainen kävijä joutuu ”louhimaan” esiin vanhan Rooman. Paljon on esillä louhimattakin, raaka-aineena mielikuvitukselle, jonka ympärille pitää kuvitella maailma, jota ei enää ole. Palatinus on haaste, koska sitä on rakennettu niin pitkän ajan kuluessa, palatseja patriisien villojen päälle – ja palatsien päälle uusia palatseja. Palatinus oli Rooman syntysija mutta samalla siitä tuli myös ylellisen asumisen symboli, marmorinen maailma, joka teki eroa siihen puiseen kylään, josta Rooma oikeastaan oli lähtöisin. En ole enää varma, montako kertaa olen kävellyt Palatinuksella ja Forum romanumilla. Mutta rauniot eivät pysy samanlaisina: joka kertaa on sellaista, jota aiemmin ei ole nähnyt, jo pelkästään siksi, että uusia alueita on restauroinnin alla ja uusia taas avattu kävijälle. Nyt Forumilla on keisari Nerosta kertova näyttely, johon törmäsimme Romuluksen temppelissä ja Kuuriassa. Viimeksi Foorumilla käydessä Romuluksen temppelin pronssiovet olivat tiiviisti kiinni. Nyt puolestaan Augustinuksen ja Faustinan temppelin hämmätyttävä fasadi on rakennustelineiden peitossa. Historia on avoin ja suljettu, aina eri tavoin.
Illalla lähdimme pienemmällä ryhmällä Lazion ja Juventuksen otteluun Stadio olimpicolle. Hankimme liput eteläkaarteeseen. Totuus paljastuu, kun pääsemme moninkertaisten turvajärjestelyjen läpi ja saamme kuulla, että laziolaisten pitäisi mennä oikealle. Mutta nämä liputhan ovat vasemmalle? Hetkeä myöhemmin Juventuksen fanibussien ovet avautuvat ja satamäärin mustavalkoisten kannattajia alkaa puskea selkään. Tunnelma alkoi tuntua niin tiiviiltä, että päätin siirtyä Lazion riveihin. Ovimies toteaa, ettei lipun numeroinnilla ole niin väliä. Voi mennä minne vaan. Lopulta paljastuu, että siirtyin häviäjän puolelle, kun Juventus voitti 0-1 Pepen maalilla. Pelin jälkeen on aikaa kuvata olympiastadionin mahtipontisia patsaita, sillä muut ovat jääneet jumiin Juventuksen lehtereille. Vierasjoukkueen fanikatsomo joutuu odottamaan melkein tunnin tyhjentämistä: helikopteri pörrää yläpuolella ja karabinieerit ovat valmiudessa. Kun stadion hiljenee, pääsemme lähtemään takaisin Lanteen.Goethe kirjoitti: ”Kukaan ei voi kuvitella, miten kaunista on vaeltaa kuutamolla halki Rooman, ellei itse ole sitä nähnyt. Valon ja varjon suuret massat nielevät kaikki yksityiskohdat...” Toisin on tänään. Kukaan ei voi kuvitella, millaista on kävellä kelmeässä keinovalossa halki Rooman, hävityn ottelun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti