Päivän varsinaisena teemana on Mussolinin Rooma, jota pohjustamme käymällä EURin kaupunginosassa. Jo 1930-luvulla virisi ajatus siitä, että Rooma voisi olla maailmannäyttelyn areena vuonna 1942, jolloin tulisi kuluneeksi 20 vuotta fasistien Rooman-marssista. Projekti, Esposizione Universale di Roma, käynnistettiin, mutta sota keskeytti rakennustoimet. Tänään EUR antaa kuvan siitä, millaiseksi Mussolinin Rooma olisi ehkä muodostunut, jos työtä olisi jatkettu pidemmälle: monumentaalisia rakennuksia, suoria linjoja, antiikin Rooman vaikutteita pelkistetyssä muodossa, leveitä katuja. Fasismin arkkitehtuurin ikoni on kukkulalla kohoava Palazzo della Civiltà Italiana, jonka loggiarivistöt avautuvat samanlaisina kaikkiin ilmansuuntiin. Kuusi riviä, joissa jokaisessa on yhdeksän kaarta, viittaavat Benito Mussolinin nimeen (kuusi kirjainta + yhdeksän kirjainta). Kävely EURin läpi sujuu rauhallisissa, aurinkoisissa merkeissä. Illalla teema vielä syveni, sillä Lantessa vieraana oleva professori Tarmo Kunnas piti meille luennon otsikolla
Eurooppalainen intelligentia ja fasismin lumous 1922-1945.
Iltapäivällä pistäydyimme katsomassa Palazzo Venezian Caravaggio-näyttelyn. Tai oikeastaan ei ollut kyse Caravaggio-näyttelystä vaan sen hahmottamisesta, miten Caravaggio vaikutti roomalaisessa taiteessa 1600-luvun alussa. Jyrkkä chiaroscuro, ”realistinen” valonkäyttö ja elämänläheinen tapa kuvata pyhiä aiheita vaikuttivat sukupolvien ajan. Caravaggion töistä esillä oli Sant'Agostinon kirkosta lainattu Loreton Madonna, joka näyttelyssä rinnastettiin Annibale Carraccin työhön. Villa Lante on näyttelyssä hienosti esillä siinä mielessä, että viimeisenä kuvana on Valentin de Boulognen
L'Allegoria dell'Italia, jossa Caravaggion tyyliä on hyödynnetty poliittiseen aiheeseen.
Itselleni näyttelystä jäivät vahvimmin mieleen Artemisia Gentileschin (1593−1651/1653) maalaukset. Hän oli tiettävästi ensimmäinen nainen, joka hyväksyttiin firenzeläisen Accademia di Arte del Disegnon jäseneksi. Näyttelyssä on vain kaksi Artemisia Gentileschin työtä.
Susanna e i Vecchioni perustuu tuttuun aiheeseen ja antaa vihjeen Gentileschin tavasta kuvata naisen kärsimystä. Maalauksen kompositio on epätasapainoinen, mikä sopii aiheeseen, tirkistelyn ja ahdistuksen teemaan. Monien kärsimystä kuvaavien töiden rinnalla Jeesus-lasta sylissään pitävä madonna tekee vaikutuksen. Madonna on ummistanut silmänsä ja lapsi ojentaa kätensä äitiään kohti, spontaanina hellyyden osoituksena.
Päivän varsinaisena teemana on Mussolinin Rooma, jota pohjustamme käymällä EURin kaupunginosassa. Jo 1930-luvulla virisi ajatus siitä, että Rooma voisi olla maailmannäyttelyn areena vuonna 1942, jolloin tulisi kuluneeksi 20 vuotta fasistien Rooman-marssista. Projekti, Esposizione Universale di Roma, käynnistettiin, mutta sota keskeytti rakennustoimet. Tänään EUR antaa kuvan siitä, millaiseksi Mussolinin Rooma olisi ehkä muodostunut, jos työtä olisi jatkettu pidemmälle: monumentaalisia rakennuksia, suoria linjoja, antiikin Rooman vaikutteita pelkistetyssä muodossa, leveitä katuja. Fasismin arkkitehtuurin ikoni on kukkulalla kohoava Palazzo della Civiltà Italiana, jonka loggiarivistöt avautuvat samanlaisina kaikkiin ilmansuuntiin. Kuusi riviä, joissa jokaisessa on yhdeksän kaarta, viittaavat Benito Mussolinin nimeen (kuusi kirjainta + yhdeksän kirjainta). Kävely EURin läpi sujuu rauhallisissa, aurinkoisissa merkeissä. Illalla teema vielä syveni, sillä Lantessa vieraana oleva professori Tarmo Kunnas piti meille luennon otsikolla Eurooppalainen intelligentia ja fasismin lumous 1922-1945. 
Iltapäivällä pistäydyimme katsomassa Palazzo Venezian Caravaggio-näyttelyn. Tai oikeastaan ei ollut kyse Caravaggio-näyttelystä vaan sen hahmottamisesta, miten Caravaggio vaikutti roomalaisessa taiteessa 1600-luvun alussa. Jyrkkä chiaroscuro, ”realistinen” valonkäyttö ja elämänläheinen tapa kuvata pyhiä aiheita vaikuttivat sukupolvien ajan. Caravaggion töistä esillä oli Sant'Agostinon kirkosta lainattu Loreton Madonna, joka näyttelyssä rinnastettiin Annibale Carraccin työhön. Villa Lante on näyttelyssä hienosti esillä siinä mielessä, että viimeisenä kuvana on Valentin de Boulognen L'Allegoria dell'Italia, jossa Caravaggion tyyliä on hyödynnetty poliittiseen aiheeseen.
Itselleni näyttelystä jäivät vahvimmin mieleen Artemisia Gentileschin (1593−1651/1653) maalaukset. Hän oli tiettävästi ensimmäinen nainen, joka hyväksyttiin firenzeläisen Accademia di Arte del Disegnon jäseneksi. Näyttelyssä on vain kaksi Artemisia Gentileschin työtä. Susanna e i Vecchioni perustuu tuttuun aiheeseen ja antaa vihjeen Gentileschin tavasta kuvata naisen kärsimystä. Maalauksen kompositio on epätasapainoinen, mikä sopii aiheeseen, tirkistelyn ja ahdistuksen teemaan. Monien kärsimystä kuvaavien töiden rinnalla Jeesus-lasta sylissään pitävä madonna tekee vaikutuksen. Madonna on ummistanut silmänsä ja lapsi ojentaa kätensä äitiään kohti, spontaanina hellyyden osoituksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti