Peter Bogdanovichin haastattelukirjassa Who The Devil Made It Otto Preminger kertoo, että film noir Enkelin kasvot (Angel Face, 1952) sai alkunsa Darryl F. Zanuckin puhelinsoitosta. Howard Hughes halusi lainata Premingeriä omalaatuisen tarinan ohjaajaksi. Hughes soitti pian itse ja kertoi asiansa, mihin Preminger vastasi lakonisesti: ”I don't like it.” Hughes jatkoi: ”Look, you come into the studio tomorrow morning. You just walk in like Hitler, and you take over.” Muistelmissa Preminger jatkaa: ”He thought that would impress me, forgetting that I am Jewish. And Zanuck asked me to do it because he was indebted to Hughes. We revamped the story, and we made it, and it was fun making it.” Juuri mitään muuta Preminger ei kerrokaan, paisi että loppukohtauksen raju peruutus sai inspiraatiota ohjaajan omasta heikosta ajotaidosta...Jean Simmons tekee yhden uransa hienoimmista roolisuorituksista englantilaisena sisarpuolena Dianena, joka surmaa isänsä ja siskonsa ja lopuksi vielä rakastettunsa Frankin (Robert Mitchum). Preminger on parhaimmillaan kohtauksessa, jossa oikeuden vapauttavan tuomion jälkeen Diane jää yksin kotiinsa, mittailemaan tyhjää kartanoa. Kohtauksessa Dimitri Tiomkinin Rahmaninov-tyylinen musiikki toimii hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti