Luigi Comencinin komediat Leipää, rakkautta ja unelmia (1953) ja Rakkauden huumaa ja mustasukkaisuutta (1954) saivat jatkoa heti seuraavana vuonna: mukana oli käsikirjoittaja Ettore Maria Margadonna, mutta ohjaajaksi pestattiin Dino Risi. Näyttelijäkaartissa Gina Lollobrigida ei ollut enää käytettävissä, joten konsepti oli ajateltava uudelleen. Jos Comencinin elokuvat olivat enemmän maalaiskomedioita, Risi on siirtynyt farssimaiseen suuntaan. Samalla kolmas osa Vaarallinen leski (Pane, amore e..., 1955) on muuttunut tuotantoarvoiltaan: elokuva on kuvattu väreissä, CinemaScope-optiikalla, ja Saglieran kylä on vaihtunut turistiseen ympäristöön, Sorrentoon. Keskiössä on yhä poliisipäällikkö Antonio Carotenuto (Vittorio de Sica), joka elokuvan alussa hyvästelee Saglieran ja siirtyy kotikonnuilleen Napolin lahdelle. Lemmenkipeän poliisipäällikön vartijana on pappissäädyssä vaikuttava velipoika Don Matteo (Mario Carotenuto). Ennen pitkää Antonio alkaa liehitellä nuorta leskeä, kalakauppias Sofiaa (Sophia Loren), mutta vähitellen myös pidättyväinen vuokraemäntä Donna Violante Ruotolo (Lea Padovani) lämpenee poliisipäällikön runolliselle romantiikalle.Tarina on yhtä yksinkertainen kuin aiemmissakin Pane, amore -sarjan elokuvissa, mutta ainakin omasta mielestäni tämä on hauskin. Vaikutelma voi johtua siitäkin, että kaksi ensimmäistä osaa oli olosuhteiden pakosta katsottava ranskaksi dubattuna. Vaarallisessa leskessä Vittorio de Sican komediallisuus pääsee oikeuksiinsa: erityisen herkullisia ovat puheet ja runot, varsinkin Carotenuton kaunopuheiset sanat Sorrenton poliisivoimien johdolle. Toisin kuin aiemmissa osissa, tässä Vittorio de Sican huumori saa myös slapstick-piirteitä. Elokuvan kuuluisimpia kohtauksia lienee Sophia Lorenin ja Vittorio de Sican Mambo italiano.
Vaarallisessa leskessä myös Sophia Loren on erinomainen, tosin hän on juuri sellaisessa roolissa, jota toistettiin sittemmin monessa muussakin komediassa. Myös Tina Pica on hykerryttävä Caramellana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti