Libanonilaissyntyinen Josef Fares on esikoispitkänsä Jalla Jalla! (2000) jälkeen ollut tunnetuimpia uuden ruotsalaisen elokuvan tekijöitä. Ohjaajan isä Jan Fares on esiintynyt pojan elokuvissa, mutta tuoreessa komediassa Faija (Farsan, 2010) hän kaappaa pääroolin. Keskiössä on polkupyöräkorjaamossa työskentelevä Aziz, joka on kymmenen vuotta sitten jäänyt leskeksi. Päähenkilön rinnalla tarina seuraa Azizin poikaa Samia (Hamadi Khemiri) ja tämän puolisoa Amandaa (Nina Zanjani) sekä ”faijan” kahta työkaveria, Jörgeniä (Torkel Petterson) ja Juania (Juan Rodriquez). Sympaattinen komedia keskittyy toisaalta mieheyden ja isyyden kysymyksiin, toisaalta laajammin kulttuuristen odotusten ja ihmissuhteiden luomiin hankauksiin. Aziz odottaa elämälleen uutta vaihetta isoisänä, mutta Sami ja Amanda eivät voi saada omaa lasta. Sen sijaan he siirtävät totuuden kertomista tuonnemmas ja teeskentelevät Amandan olevan raskaana. Myös Jörgenillä on vaikeuksia avioliittossaan, ja hän toivoisi saavansa mieheydelleen ylimääräistä vaihdetta toteuttamalla juuri niitä odotuksia, jotka maskuliinisuuteen kaikkein kliseisimmillään liitetään. Melkein koskettavin hahmo on Juan, joka ei malta erota kuolemansairaasta koirastaan.Faija on hieno elokuva: Jan Fares on loistava isän roolissa, ei vähiten itseironisen maahanmuuttajaruotsinsa ansiosta. Harvoin näkee nykypäivänä elokuvaa, joka käsittelisi isyyttä kulttuurisena ongelmana. Lopussa Sami ja Amanda adoptoivat lapsen, ja Aziz ylittää kulttuuriset ennakko-odotuksensa ja ottaa lapsen syliinsä, isoisänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti