Frankfurtin ooppeassa sai helmikuussa ensi-iltansa Antonio Vivaldin 1720-luvulla säveltämä Orlando furioso, joka perustuu Ludovico Arioston kuuluisaan runoelmaan. Tämäniltainen esitys oli kahdeksas. David Böschin ohjaama tulkinta on periaatteessa ajaton, mutta moni elementti viittaa 1960-luvun alkuun. Dirk Beckerin näyttämökuva tuo mieleen Jean-Luc Godardin Moravia-tulkinnan Sen täytyi tapahtua (Le Mépris) - ei vähiten siksi, että näyttämö on tietoisesti kehystetty Cinemascope-muotoon (1:2,35). Orlando furioson juoni on monipolvinen: Alcina-velhon saarella harhailee joukko lemmenkipeitä naisia ja miehiä. Alcina itse pitää nuoruuttaan yllä sieppaamiensa miesten kautta. Saarelle on päätynyt Angelica, joka etsii alempisäätyistä rakastettuaan Medoroa. Orlando puolestaan on ihastunut Angelicaan ja koettaa saada tätä itselleen. Saarelle on päätynyt myös Bradamante, joka jäljittää aviomiestään Ruggieroa. Ihmissuhteissa on niin monia käänteitä, että ensimmäisen näytöksen perusteella tarinaa voisi kuvata romanttiseksi komediaksi, jonka tunnelmassa on paljon samaa kuin tannoisessa Mamma Mia -musikaalissa. Mutta Vivaldin Orlando furioso on vielä enemmän: siitä kasvaa affektiivisten tilitysten kasauma, jossa ihastus, autuus, intohimo, kateus, katkeruus, pettymys ja viha vuorottelevat. Orlandon raivo ja viha päättyy hulluuteen, ja hän vapautuu vasta Alcinan magian haihduttua,jos silloinkaan. Loppu on onnellinen, mutta Orlando jää yksin. Arioston runoelmassa Orlandon mustasukkaisuus purkautuu taistelutantereella, kun taas Vivaldin – ja libretisti Grazio Bracciolin – tulkinnassa Orlandon taistelee rakastettuna olemisen puolesta.Frankfurtin esitys oli musiikillisesti loistava. Orkesteria johti barokkispesialisti Andrea Marcon. Laulajista erityisen vaikutuksen tekivät Daniela Pini (Alcina), Sonia Prina (Orlando) ja William Towers (Ruggiero). Sonia Prina onnistui erinomaisesti ja sai myrskyisät suosionosoitukset. Romanttisen komedian elementtejä oopperaan toi kaksinkertainen travestia: Sonia Prina esitti suvereenisti maskuliinisuuttaan uhoavaa Orlandoa, joka oopperan lopussa pukeutuu naiseksi. Orlando furioson kauneimpia hetkiä oli Ruggieron aaria ”Sol da te”. Towersin kontratenoria käytettiin alussa koomisena efektinä, mutta ”Sol da te” vakavoitti katsomon täysin.
Valitettavasti Frankfurtin esityksestä ei löydy YouTube-pätkiä, mutta tässä Sonia Prina laulaa Ruggeiron aarian Krakovassa vuonna 2009:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti