7. maaliskuuta 2010

Laulaen maihin (1945)

George Sidneyn Laulaen maihin (Anchors Aweigh, 1945) on kuuluisa fantasianumerosta, jossa Gene Kelly tanssii yhdessä Jerry-hiiren kanssa, mutta elokuva ansaitsee muutoinkin katsomisen. Se on ehdottomasti sodanjälkeisen Hollywoodin parhaita musikaaleja, vaikka se onkin kaukana Stanley Donenin ja Gene Kellyn ohjausten radikaaleista ratkaisuista. Toisen maailmasodan jälkitunnelmiin epäilemättä liittyy se, että päähenkilönä on kaksi merisotilasta, Joseph Brady (Gene Kelly) ja Clarence Doolittle (Frank Sinatra). Sotapojat rantautuvat Los Angelesiin, ihastuvat samaan naiseen ja seikkailevat MGM:n studioilla Hollywoodissa. Avainroolissa on laivastoon janoava Donald, jonka paimeniksi Joe ja Clarence elokuvan alussa joutuvat. Donaldin roolissa nähdään 9-vuotias Dean Stockwell, Hollywoodin tunnetuimpia lapsinäyttelijöitä, jonka ura on jatkunut tähän päivään asti.

George Sidneyn tarinankuljetus toimii onnistuneesti elokuvan puoliväliin asti, mutta sen jälkeen ote kirpoaa. Monet musiikkinumerot tietysti hidastavat kerrontaa. Joukossa on erikoisuuksia, kuten espanjalaisen pianistin José Iturbin johdolla Hollywood Bowlissä esiintyvä flyygeliorkesteri.

Ei kommentteja: