Glasgow'n matkan takia en päässyt mukaan Armas Järnefelt -konserttiin, joka järjestettiin Lahdessa 6. maaliskuuta. Jaakko Kuusiston johtama Sinfonia Lahti esitti Järnefeltin orkesterisävellyksiä, useimmat ensi kertaa sataan vuoteen. Onneksi verkosta löytyy palvelu www.classiclive.com, jota kautta konsertti on nähtävissä ja kuultavissa vielä 27. maaliskuuta asti.Säveltäjänä Järnefelt on jäänyt elämään lähinnä kehtolaulullaan ja Preludillaan, joita esitettiin kaikkialla Euroopassa jo 1900-luvun alussa, mutta hän sävelsi 1890-luvulla ja vuosisadan vaihteen tuntumassa myös laajamuotoisempia teoksia. Epäilemättä säveltäminen väheni sen jälkeen, kun Armas päätti suuntautua kapellimestarin uralle. Kun hän vuonna 1905 ensimmäistä kertaa tarttui puikkoon Ruotsin Kuninkaallisessa oopperassa, aikaa sävellystyöhön jäi vähän. Myöhemmin Armas viittasi siihen, että langon, Jean Sibeliuksen, vaikutus oli lamaannuttava.
Lahden konsertin jälkeen on kuitenkin selvää, että suomalaisen musiikin historiasta on jäänyt tärkeä luku kirjoittamatta. Tämä ei sinänsä ole ihmeellistä, sillä historia on lähtökohtaisesti epäoikeudenmukaista, ja moni muukin luku odottaa kirjoittamistaan. Konsertin ensimmäisenä numerona kuultiin Kanteletar-sarjaan kuulunut Pastoraali, joka oli alunperin tehty suurelle orkesterille, mutta joka on säilynyt vain kevennettynä versiona. Lahden esitystä varten sen oli rekonstuoinut Jani Kyllönen. Musiikki on erittäin kaunista. Arvoitukseksi kuitenkin jää, sävelsikö Järnefelt koskaan muita Kantelettaren osia. Lahdessa kuultiin lisäksi Sarja pienelle orkesterille, Pieni sarja orkesterille Es-duuri, Sinfoninen fantasia sekä kuusiosainen Serenadi, jossa on loistava Andante espressivo sekä Adagio viululle ja orkesterille. Varmasti haastavin sävellys oli Sinfoninen fantasia. Se sai kantaesityksensä Yliopiston juhlasalissa 3. maaliskuuta 1895, mutta kriitikot pitivät sitä synkkänä ja raskaana. Teoksessa kuuluu kaikuja Wagnerin Nibelungin sormuksesta ja Parsifalista, ehkä Mahleristakin, mutta kokonaisuus on omintakeinen ja rohkea.
Varmaa on, että suomalainen Sibelius-vimma on jyrännyt alleen paljon kiinnostavaa, kauniista musiikkia. Järnefelt ei itse tuonut omia teoksiaan juurikaan esille, mutta sen sijaan hän oli lankonsa sinfonioiden tärkeimpiä tulkitsijoita. Oheisessa kuvassa Armas johtaa orkesteria työväen laulu- ja soittojuhlilla Viipurissa kesällä 1935.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti