Eiliseen viestiin olisi voinut vielä lisätä Glasgow'n nekropoliin, joka sijaitsee katedraalin takana kohoavalla kukkulalla. Paikka on vaikuttava, enkä yhtäkkiä muista toista hautausmaata, joka sijaitsisi näin lähellä taivasta. Nekropolis on kuulemma paikallisten goottien kokoontumispaikka, mutta eilen paistoi aurinko täydeltä terältä - eikä hautausmaa herättänyt kovinkaan goottilaisia väristyksiä. Mutta raunioromantikolle se sopi hyvin. Keskiviikkona onkin sitten sateista, ja päivä on hyvä käyttää opetuksen valmisteluun. Viikon ensimmäinen kolmetuntinen esitys on elokuvatieteen laitoksella, mutta vasta illalla. Elokuvatieteilijätkin majailevat uusgoottilaisessa rakennuksessa, ja työhuoneet on sijoitettu suippokaarien suojaan lasiseinien taakse. Opettajat ovat kappeleissaan; joku on yrittänyt liimata eteen julisteita, että työrauhaa olisi edes nimeksi.Luentoni liittyy historialliseen elokuvaan 1980-luvun lopulta tähän päivään otsikolla "The End of History as a Return to History". Francis Fukuyama näki kylmän sodan päättymisen historian loppuna, mutta siitähän historia vasta alkoikin - ainakin siinä mielessä, että historiallista fiktiota syntyi 1990-luvulla enemmän kuin pitkiin aikoihin. Harvardin kansainvälisten suhteiden professori Joseph Nye kirjoitti muistaakseni jo joulukuussa 1989 siitä, miten kylmä sota oli pitänyt piilossa Itä-Euroopan etnisiä konflikteja. Se oli tukahduttanut sellaista menneisyyttä, joka väistämättä nousisi esiin. Historiallista mielikuvitusta ruokkivia tekijöitä oli toki muitakin, Euroopan Unionin laajeneminen, kiinnostus paikallisuutta kohtaan, Internetin läpimurto 1990-luvulla... Luennon jälkeen käymme lasillisella Left Bank -nimisessä ravintolassa, joka löytyy kulman takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti