Aikakone (1960)

Unkarilaissyntyinen George Pal kuului niihin Hollywood-emigrantteihin, joilla oli monipuolinen ura takanaan jo ennen Yhdysvaltoihin siirtymistä. Hän oli opiskellut Budapestissa arkkitehtuuria, työskenteli animaattorina UFA:n studioilla Berliinissä 1931-32 ja lopulta mainoselokuvien tekijänä Hollannissa, kunnes siirtyi toisen maailmansodan alla New Yorkiin, lukuisien yritysten jälkeen. Hollywoodissa hän ohjasi Paramountille kymmeniä animaatioelokuvia ennen kuin ohjasi sarjan piktiä fiktioita 1950- ja 1960-lukujen taitteessa. Näistä tunnetuimpia ovat Peukaloinen (Tom Thumb, 1958), Aikakone (Time Machine, 1960) ja Atlantis - kadonnut manner (Atlantis, the Lost Continent, 1961).

Aikakone perustuu H. G. Wellsin samannimiseen romaaniin, ja elokuvan päähenkilökin on nimetty kirjailijan mukaan. Aikakoneen ohjauspaneelissa näkyy nimi H. George Wells. Elokuva alkaa uudenvuoden aattona 1899, kun seurue Georgen (Rod Taylor) ystäviä kokoontuu illastamaan. George saapuu henkihievereissä verstaastaan ja kertoo lähes koko elokuvan kestävässä takautumassa tarinansa aikamatkasta. Alkuperäisestä romaanista George Palin tulkinta poikkeaa merkittävästi. Vuoden 1960 elokuvantekijät ovat tunteneet vuoden 1899 aikamatkailijan lähitulevaisuuden, eivätkä ole vastustaneet kiusausta kertoa tulevaisuudesta "niin kuin tapahtui". Kelkkaa muistuttavalla aikakoneellaan George liukuu ensin vuoteen 1917, kunnes päätyy uudelleen sodan ympäröimään maailmaan vuonna 1940. Vasta tämän jälkeen aikakone hurahtaa elokuvantekijöiden tulevaisuuteen, vuoteen 1966, ja - kas kummaa - sielläkin riehuu sota, ydinsota. Täydellisestä katastrofista ihmiskunta on toipunut vasta vuonna 802701: se on kuitenkin jakaantunut kahtia, maan pinnalla eläviin elohin ja pimeydessä vaeltaviin morlokeihin. Jos tämä jako oli H. G. Wellsille tapa kertoa fin de sièclen kahtiajakaantuneesta maailmasta, George Palin tulkinnassa morlokit eivät olekaan maan alle työnnettyjä työläisiä vaan riistäjiä, jotka ovat muuttaneet eloit tahdottomiksi kasveiksi. Olisiko tämä viittaus kommunismin uhkaan, sillä kylmän sodan aikaahan elettiin? Aikakone kommentoi paratiisimyyttiä ja edistysuskoa samaan tapaan kuin tv-sarja Star Trek joitakin vuosia myöhemmin: paratiisi näyttäytyy irvokkaana taantumuksena, josta puuttuu kehityksen edellyttämä haaste.