Viimeinen luento käsittelee wagnerismia faniutena. Taaskin koko päivä menee valmisteluun. Yleisöä on hämmästyttävän paljon, vaikka tilaisuus on perjantai-iltana klo 16 lähtien. Niccolò Paganinin ja Franz Lisztin kaltaiset virtuoosit olivat 1800-luvun alussa tähtiä, joiden mystinen vetovoima oli aikalaisille arvoitus. Pureva satiirikko Heinrich Heine tosin totesi, että kukaan ei käyttänyt yhtä taitavasti sanomalehdistöä ja "maksettuja ihailijoita" kuin Liszt. Mutta Richard Wagner vei faniuden rakentamisen omaan ulottuvuuteensa. Hän on harvoja klassisen musiikin hahmoja, jotka itse perustivat omaa uraansa edistäviä fanklubeja. Wagner-faniutta voi myös tutkia tarkemmin kuin ehkä monessa muussa tapauksessa. Bayreuthin oopperajuhlilla painettiin vieraslistoja (Fremdenlisten) vuodesta 1876 lähtien, ja niistä selviävät vieraiden nimet, ammatit ja osoitteet. Niistä voi tulkita wagnerismin sosiaalisia ja kulttuurisia rajoja. Wagner-turismissa naisten osuus oli erittäin suuri: Baltiasta tulleista wagneriaaneista yli puolet oli naisia, mitä 1800-luvun lopun turistisessa kontekstissä voi pitää merkittävänä. Kiinnostus on oikeastaan ymmärrettävää. Kuvasihan Wagner Valkyyriassa nimenomaan tyttären kapinaa isää vastaan, ja koko Nibelungin sormuksen lopussa isä joutuu väistymään.Minä puolestani joudun väistymään Glasgow'sta. Martin Cloonanin ja David Archibaldin kanssa juomme jäähyväisoluet, ja aamulla taksi noutaa 5:30 lentokentälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti