
Nopean selailun jälkeen selviää, että norsunluinen torni mainitaan tiettävästi ensimmäisen kerran Vanhan testamentin Laulujen laulussa. Sen 7. luvun 5. jakeessa mies toteaa rakastetustaan: "Sinun kaulasi on kuin norsunluinen torni. Collum tuum sicut turris eburnea." Yleisen tulkinnan mukaan norsunluun tehtävä on kuvata lemmityn kaulan valkeaa ihoa. Kenties viittaus torniin antaa vertaukselle ylvään lisän, puhumattakaan siitä, että norsunluussa on ylellinen vivahdus. Jos Laulujen laulun kohtaa lukee pidemmälle, huomaa sen sisältävän muitakin "korkeita paikkoja". Rakastetun nenä on "ylväs kuin Libanonin torni, joka tähystää kohti Damaskosta" ja pää kohoaa "kuin Karmel". Korkeus kuvaa rakastetun jaloutta, ehkä myös hänen ylimaallisuuttaan, erityisyyttään. Ehkä hän on lähempänä jumaluutta yltäessään Karmel-vuoren korkeuksiin.
Tuhansia vuosia myöhemmin ranskalainen Charles-Augustin Sainte-Beuve kuvasi teoksessaan Les Consolations (1830) runoilija Alfred de Vignyä toteamalla: "(...) et Vigny, plus secret, comme en sa tour d'ivoire, avant midi, rentrait." Vigny oli vetäytynyt norsunluiseen torniin, erilleen maailmasta. Tässä metaforassa norsunluun ylellisyys kohtaa maailmasta kieltäytymisen. Vignyllä oli varaa, ja mahdollisuus, siirtyä maallisten ristiriitojen yläpuolelle. Epäilemättä torniin oli vetäydytty ennenkin, mutta Sainte-Beuve käytti norsunluuta, kulutuskulttuurin luksustuotetta, vieraantuneisuuden korostamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti