Kaksi viimeistä opetuspäivää ovat musiikkitieteen laitoksella. Torstaina olen mukana Martin Cloonanin popmusiikkikurssilla, joka alkaa vasta klo 16. Mutta koska pp-esitys on kesken, päivä sujuu majapaikassa tietokoneruudun äärellä. Välillä jaloittelen ulkona ja käyn Internet-kahvilassa lukemassa postin. Glasgow'n musiikkitieteen laitos on aktiivinen, ja sen asiantuntemus ulottuu klassisesta musiikista ja sävellyksen opetuksesta musiikkipolitiikkaan ja -tuotantoon. Laitoksen henkilökunnasta löytyy rockmanagerikin, John Williamson, jonka tähtiin kuuluu glasgow'lainen Belle and Sebastian. Luennon jälkeen menemme kuuntelemaan tuoretta bändiä nimeltä A Band Called Quinn. Keikka on lyhyt mutta hauska: yhtyeen indie-rock muistuttaa paikoin Belleä ja Sebatiania, mutta vankkaan rocktaustaan on yhdistetty hauskoja lisiä, trumpettisooloja, 70-luvun syntetisaattorisoundia, lehmänkelloja... Esitys on ironinen, muusikoilla on valkoiset takit kuin insinööreillä, ja jostakin kumman syystä uutta singleä juhlitaan ilmaiskeikalla Apple-liikkeessä.Keikalla on yllättävän vähän ihmisiä, mutta ehkä kaikki ovat jalkapallostadionilla. Samaan aikaan Rangers kohtaa Werder Bremenin, voittaa 2-0 ja kapakoissa ilo on ylimmillään - ainakin protestanttisissa, sillä katolisethan ovat Celticin kannattajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti