Maasta kuuhun (From the Earth to the Moon, 1958)

Byron Haskinin ohjaus Maasta kuuhun (From the Earth to the Moon, 1958) perustui Jules Vernen vuonna 1865 julkaisemaan samannimiseen romaaniin ja osin myös kirjailijan viisi vuotta myöhemmin kirjoittamaan jatko-osaan. Elokuva ei ole varmaankaan Byron Haskinin parhaita, mutta se on kiinnostava Verne-tulkintana, ja toki myös 1950-luvun kuumatkakuvauksena. Maasta kuuhun on kirjallisuusfilmatisointi, joka asettuu tukevasti kuvaamaansa aikakauteen 1800-luvulle. Tarina käynnistyy aseteknologiasta kiinnostuneen herrakerhon kokouksesta, jossa Victor Barbicane (Joseph Cotten) esittelee viimeaikaisia keksintöjään. Eletään Yhdysvaltain sisällissodan jälkeistä aikaa, ja entistä tehokkaamman aseteknologian kehittäminen on muodostunut kilpajuoksuksi. Käsikirjoitus, johon tiettävästi myös Dalton Trumbo osallistui kreditoimattomasti, viipyy melko pitkään kuumatkan valmisteluvaiheessa, ja tuhoamiseen tähtäävän teknologian esittely tuntuu viittaavan elokuvan valmistumisajan huoliin, atomivoiman arvaamattomiin vaikutuksiin.

Pitkän valmistelun jälkeen elokuva siirtyy varsinaiseen kuumatkaan. Barbicanen mukaan änkeää hänen kilpailijansa Nicholl (George Sanders), jonka tavoitteena on tuhota koko matka, jotta ylivoimainen aseiden kehittelijä ei koskaan palaisi maapallolle tulevaisuutta tärvelemään. Mukaan tulee toinenkin ylimääräinen matkustaja, kun Nichollin tytär Virginia (Debra Paget) piiloutuu alukseen. Vaikka Byron Haskin oli tunnettu visualisti, Matka kuuhun jää kaikin tavoin vajaaksi: tarina etenee kompuroiden, eivätkä näkymätkään ole kovin hätkähdyttäviä, jos lopputulosta vertaa aikakauden muihin tieteiselokuviin. Ääniraidalla sen sijaan tapahtuu: Matka kuuhun sai käyttää Fred McLeod Wilcoxin Kielletty planeetta (Forbidden Planet, 1956) -elokuvan elektronisia tehosteita.