Vainooja (The Chase, 1946)

Arthur Ripleyn ohjaus Vainooja (The Chase, 1946) on pesunkestävä film noir. Ohjaajana Arthur Ripley on jäänyt tuntemattomaksi, mutta hän oli monipuolinen elokuvantekijä, joka toimi myös leikkaajana, käsikirjoittajana ja tuottajana. Ohjauksia Riplyn uralle kertyi vain muutama, valitettavasti. Vainooja on joka tapaksessa hämmentävä kokonaisuus, ja sen tiimissä moni asia on loksahtanut kohdalleen. Elokuvan pohjana on Cornell Woolrichin romaani The Black Path of Fear, jonka Philip Yordan muokkasi käsikirjoitukseksi. Sittemmin Yordan teki näyttävän uran käsikirjoittajana (mm. Johnny Guitar). Myös näyttelijäkaarti on pysäyttävä: Robert Cummings, Michèle Morgan, Steve Cochran, Peter Lorre... Morgan oli paennut sotaa Hollywoodiin, ja kun Vainooja sai ensi-iltansa, hän oli jo palanut Ranskaan.

Vainoojan alussa nuori mies Chuck Scott (Robert Cummings) katsoo nälkäisenä baarin ikkunaa. Yhtäkkiä hänen jalkojensa juuressa on lompakko. Chuck ei voi vastustaa kiusausta vaan nostaa kukkaron ja ostaa rahalla itselleen aamiaisen. Tämän jälkeen rehtiys palaa: hän löytää lompakosta omistajan käyntikortin ja päättää palauttaa sen oikealle omistajalle. Chuck tutustuu gangsteriin, Eddie Romaniin (Steve Cochran), tämän apuriin Ginoon (Peter Lorre) ja tuota pikaa myös Eddien puolisoon Lornaan (Michèle Morgan), joka kaipaa irti liitostaan. Toisen maailmansodan varjo lepää kaiken yllä: Chuck osoittautuu veteraaniksi, joka ei epäilemättä ole löytänyt sijaansa maailmassa.

Vainooja tuo mieleen monet suuret film noir -klassikot: se sekoittaa unen ja valveen, toden ja epätoden, ja myös tarinan perusajatus, the chase tai vainoaminen, saa monitasoisia merkityksiä. Ohjaus ei ehkä kaikilta osin ole hiottua, mutta tarinan yllätykselliset käänteet pitävät elokuvan elossa. Arhur Ripleyn jännityselokuvaa katsoessa voi vain ihmetellä Hollywoodin sulatusuunia, jossa tekijät ovat jälleen kerran kohdanneen outojen tähtien alla.