Sepä vasta mies! (The Card, 1952)

Ronald Neamen komedia Sepä vasta mies! (The Card, 1952) pohjautuu Arnold Bennettin romaaniin, josta Eric Ambler teki käsikirjoituksen. Bennettin romaani valmistui vuonna 1911, ja se kuvasi humoristisesti köyhän pyykkärin pojan Dendry Machinin sosiaalista nousua vuosisadan vaihteen yhteiskunnallisen myllerryksen keskellä. Romaanin, kuten elokuvankin, nimi The Card viittaa ilmeisesti puhekieliseen ilmaisuun, joka Oxford Dictionary of Englishin mukaan on ”omaperäinen luonne”, a clever, audacious, person. Ainakin elokuvan perusteella cardilla on myös muita merkityksiä, sillä koko tarina käynnistyy kortista. Elokuvan avauskohtauksessa Dendry (Alec Guiness) seisoo näyteikkunan edessä, kun ohikulkija pudottaa lompakkonsa. Pulleasta kukkarosta löytyy omistajan käyntikortti, ja tuota pikaa Dendry palauttaa löytämänsä lomakon. Vastineeksi hän saa työpaikan, ja ensimmäinen askelma sosiaalisilla portailla on otettu. (Tosin aiemmin ohjaaja on ehtinyt kertoa, että Dendryllä oli jo lapsena tapana avittaa kohtaloaan luvattomin konstein...)

Itse tulkitsen kortin elokuvan avainmotiiviksi. Elokuvan alkupuolella Dendry tutustuu kreivittäreen (Valerie Hobson), ja Dendry saa tehtäväkseen lähettää kutsukortteja vieraille. Jälleen hän käyttää tilaisuutta hyväkseen ja lähettää kutsun myös itselleen. Tuota pikaa hän on paikkakunnan seurapiireissä. Kortti symboloi luottamusta. Dendry työskentelee vuokrien kerääjänä, mutta varsinainen menestys koittaa, kun hän keksii tavaran myynnin luotolla. Juuri luottamuksen varassa yhteisö alkaa vähitellen kukoistaa. Veijarimaisena Dendrynä nähtiin Alec Guiness, joka tunnettiin muuntautumiskykyisenä näyttelijänä. Aikalaiskritiikeistä tosin heijastui lievä pettymys siitä, ettei Guiness ollut niin moni-ilmeinen tai hauska kuin hiljattain valmistuneissa menestyselokuvissa Varastin miljoonan (The Lavender Hill Mob, 1951) ja Mies valkoisessa puvussa (Man in the White Suit, 1951). Aikalaiskommenteista huolimatta Guiness on mielestäni erinomainen vaikeassa roolissa, jossa katsojaa suostutellaan katsomaan veijarimaisen päähenkilön moraalia läpi sormien. Elokuvan roolisuorituksista jää mieleen myös Nellien roolissa nähtävä Petula Clark, joka täytti 20 vuotta vuonna 1952. Clarkin läpimurto laulajana tapahtui kaksi vuotta myöhemmin kappaleella ”The Little Shoemaker”.