Hyvästi, Mr. Chips (Goodbye, Mr. Chips, 1939)

Sam Woodin ohjaama Hyvästi, Mr. Chips (Goodbye, Mr. Chips, 1939) lasketaan brittiläisen elokuvan klassikoksi, mutta sen tuotti MGM:n Lontoon yksikkö ja ohjaajaksi pestattiin tunnettu Hollywood-veteraani. Hollywood-yhtiöt olivat jalkautuneet Eurooppaan, mikä osaltaan vaikutti siihen ketteryyteen, jolla lahjakkuuksia 30-luvulla voitiin ottaa studiotuotannon palvelukseen, vanhan mantereen kiristyvän poliittisen tilanteen keskeltä. Hyvästi, Mr. Chips on kuin omistettu sille Euroopalle, joka olisi pian taistelutantereena. Woodin ohjaus sai ensi-iltansa toukokuussa 1939. Itse tarina ei sinänsä ole vanha. Pohjana oli James Hiltonin samanniminen romaani, joka oli ilmestynyt vuonna 1934. Se suomennettiinkin jo heti seuraavana vuonna. Hyvästi, Mr. Chips on romaanifilmatisointi, ja tätä myös elokuvan juliste korostaa.

Hyvästi, Mr. Chips on ennen kaikkea erinomaisten näyttelijöiden draama. Pääroolia, latinanopettajaa herra Chippingiä esittää Robert Donat, joka elokuvan alussa on yli 80-vuotias. Donat on maskeerattu niin hyvin, että häntä on todella vaikea tunnistaa. Epäilemättä aikalaiset osasivat tätä tarkkailla, kun lehdistössä kerrottiin jo etukäteen, että Donat tulee näyttelemään nuorta, keski-ikäistä ja vanhaa päähenkilöä. Muuntautumiskykyinen Donat sai roolistaan Oscar-palkinnon. Todella hienon roolisuorituksen tekee myös Greer Garson, jonka läpimurroksi elokuva muodostui. Garson esittää Kathyä, johon Chipping tutustuu Itävallassa ja joka muuttaa peruuttamattomasti latinanopettajan elämän. Hyvästi, Mr. Chips on monella tapaa vanhan maailman elokuva, mutta sen herkkyydessä on viehätystä: mieleen jää nuoren Chippingin epävarmuus, kun hän saapuu ensimmäistä kertaa opettajan tehtävään vuonna 1870, samoin se vaatimattomuus, jolla rakkaus Kathyyn syntyy. Hyvästi, Mr. Chips ulottuu ensimmäiseen maailmansotaan asti: iäkäs Chipping ottaa vastuun koulusta samaan aikaan, kun entiset opettajat ja oppilaat kaatuvat rintamalla. Jäin elokuvan jälkeen myös pohtimaan sotien välistä suhdetta. Ensimmäisen maailmansodan kuvaus viittaa siihen sodan pelkoon, joka oli kouriintuntuvasti läsnä vuonna 1939. Kiinnostava on myös Wieniin sijoittuva jakso. Kun elokuvaa tehtiin, Itävalta oli jo joutunut Saksan käsiin. Viittaukset Tonava kaunoiseen ja tanssivaan Wieniin kielivät nostalgiasta sitä maailmaa kohtaan, joka tuntui jo kadonneen.