The Mummy’s Ghost (1944)

Universal tuotti 1940-luvulla pienen budjetin kauhuelokuvia, joilla oli useimmiten mittaa vain tunnin verran. Tätä napakkaa tuotantoa edustaa Reginald Le Borgin ohjaama The Mummy’s Ghost (1944). Tarinaltaan se palautuu siihen muumiofiktion aaltoon, joka sai alkunsa Tutankhamonin haudan avaamisesta 1920-luvun alussa. Muumiokauhun klassikko oli Karl Freundin vuonna 1932 ohjaama Muumio (The Mummy), jossa pääroolia esitti Boris Karloff. Muumioelokuvissa historia nousi haudasta ahdistamaan modernin maailman kansalaisia, palatakseen jälleen lopputekstien myötä haudan lepoon. The Mummy’s Ghost edustaa neljän elokuvan sarjaa, jonka Universal tuotti vuosina 1940–1944. Kaikissa muumiota, Kharista, näytteli Lon Chaney Jr., joka tosin häärii sideharsoon kääriytyneenä alusta loppuun, eikä näyttelijää juurikaan näe. Olennainen hahmo on elokuvan aloituskohtauksessa nähtävä Yousef Bey (John Carradine), egyptiläinen ylipappi, joka tulee Yhdysvaltoihin noutamaan muumiota takaisin.

Mummy’s Ghost käynnistyy tehokkaasti, mutta käsikirjoittaja on joutunut myös kertaamaan aiempien elokuvien tapahtumia, jotta katsoja pysyisi mukana. Helppoa se ei ole, jos ei ole aiemmin vihkiytynyt muinaisen Egyptin salaisiin kultteihin... Mummy’s Ghost, kuten monet muutkin muumioelokuvat, on koloniaalisen kulttuurin kommentaari. Muumion rauhaton vaellus vaikuttaa traagiselta juuri siksi, että hänet on riistetty pois kotikonnuiltaan. Vaikka elokuva on hätäisesti kyhätty, siinä on yksi vaikuttava kohta, tilanne, jossa muumio museossa vilkaisee tyhjää sarkofagia, paikkaa, jossa ruumiin kuuluisi levätä. Toki muumioelokuvat rakentavat myös eksoottista toiseutta, pesunkestävällä Hollywood-tyylillä. Kiinnostava on Yhdysvaltoihin muuttaneen egyptiläisen neidon Aminan (Ramsay Ames) hahmo. Hänen kauttaan viitataan myös moderniin Egyptiin, jonka todetaan olevan jo kaukana vuosituhansien takaisesta muumioiden maailmasta.