Pygmalion (1938)

Unkarilaissyntyinen Gabriel Pascal tuotti 1930-luvulla sarjan George Bernard Shaw’n näytelmiin perustuvia elokuvia. Näistä tunnetuin on Leslie Howardin ja Anthony Asquithin ohjaama Pygmalion (1938), joka  nähtiin Suomessa heti talvisodan jälkeen 24. maaliskuuta 1940. Sittemmin komedia on nähty televisiossa kahteen kertaan, vuosina 1977 ja 1999. Kun Pygmalion sai Suomen ensi-iltansa, näytelmä oli katsojille tuttu sekä aiemmista elokuvista että näyttämöltä. Muistissa oli varmaankin Ernst Engelin saksalainen tulkinta vuodelta 1935, päärooleissaan Jenny Jugo ja Gustaf Gründgens. Näyttämöltä teos oli tietenkin myös tuttu. Elsa Turakainen näytteli keväällä 1938 Eliza Doolittlen roolin. Olisipa mahtavaa, jos siitä olisi jokin tallenne! 

Leslie Howardin ja Anthony Asquithin Pygmalion toimii alusta lähtien erinomaisesti. Käsikirjoitus saikin sittemmin Oscarin, ja vaikka teos on uskollinen Shaw’n näytelmälle, se on myös sopivan elliptinen. Vuoden 1938 Pygmalionin kiinnostavuutta lisää se, että Eliza Doolittlen roolin esittäjä, Wendy Hiller, oli Shaw’n suosikki. Ja Hiller onkin toden totta vakuuttava. Hän on suorastaan tyrmäävän verbaalinen ensimmäisessä seurapiirikohtauksessa, jossa hän saa briljeerata kielellisellä nokkeluudellaan. Hiller on myös erittäin uskottava alun kukkaistyttönä, jonka puheenpartta Howardin esittämä Higgins jää kirjaamaan ylös. Erinomaisen roolisuorituksen tekee myös Wilfrid Lawson Elizan isänä. Lawson oli pitkän linjan luonnenäyttelijä, joka nähtiin usein myös valkokankaalla.