Kohtalokas keskiyö (1962)

Melodraaman Pidättekö Brahmsista? (Goodbye Again, 1961) jälkeen Anatole Litvak jatkoi uraansa hybridielokuvalla Kohtalokas keskiyö (Five Miles to Midnight, 1962), joka on sekoitus parisuhdedraamaa ja Hitchcock-henkistä trilleriä. Suomalainen ja englanninkielinen nimi eivät oikeastaan välitä elokuvan kummallista tunnelmaa, sen sijaan ranskalainen nimi Le couteau de la plaie, Veitsi haavassa, kertoo enemmän draaman vihlovasta tunnelmasta. Samalla tuntuu väistämättä siltä, että Litvak ei elokuvissaan enää ole aivan ajan hermolla, eikä tyylillisiä kokeiluja enää juurikaan tapaa. Tuotantoarvot ovat kuitenkin kohdallaan, eikä tekijöiden ammattitaidosta ole epäilystä. Huomio kiinnittyy ensimmäisistä kuvista lähtien Henri Alekanin loistavaan mustavalkokuvaukseen. Alussa Anthony Perkins kävelee sateen jälkeen Pariisin kaduilla ja valo päilyy mustasta asfaltista hyvin film noir -henkisesti. Mieleen jäävät myös musiikin modernit sävyt, joita oli luomassa Mikis Theodorakis.

Elokuvan alussa Lisa (Sophia Loren) ja Robert Macklin (Anthony Perkins) elävät suhteessa, joka on rakoilemassa. Jos tätä vertaa Litvakin Pidättekö Brahmsistä? -elokuvaan, voi todeta, että Perkinsin hahmo on lähes yhtä easy going kuin edellisessä, mutta nyt viattomuus kääntyy kohti tuhoavuutta, ja liitto alkaa tuntua kuristavalta. Robert on matkustamassa Casablancaan, kun saapuu uutinen koneen tuhosta. Robert julistetaan kuolleeksi, mutta yhtäkkiä hän ilmestyy esiin ja pakottaa Lisan hakemaan korvausta vakuutusyhtiöltä. Tässä kohtaa Kohtalokas keskiyö saa hitchcockmaisia piirteitä. Robert piiloutuu Lisan asuuntoon ja välttelee ihmisten katseita. Vähä vähältä painostus kasvaa, ja Lisa kokee taakan sietämättömäksi.

Kohtalokas keskiyö perustuu André Versinin ideaan ja  Peter Viertelin ja Hugh Wheelerin käsikirjoitukseen. Hitchcock-tunnelma saattaa selittyä osin sillä, että Viertel oli tehnyt alkuperäiskäsikirjoitusta Alfred Hitchcockin Viidennen kolonnan mieheen (The Saboteur, 1942). Litvakin kanssa dresdeniläissyntyinen Viertel oli tehnyt yhteistyötä elokuvassa Vakoilijana omassa maassaan (Decision Before Dawn, 1951). Kohtalokas keskiyö oli ranskalais-italialainen yhteistyö, kuten niin moni muutkin elokuva 60-luvun alussa. Sophia Loren onnistuu pääroolissa erinomaisesti, mutta Anthony Perkins ei ehkä ole aivan omimmillaan, vaikka Robertin vinksahtaneisuus tuokin mieleen kaksi vuotta aiemmin valmistuneen Psychon (1960).