International Society for Cultural History -seuran vuoden 2014 konferenssi järjestettiin Johannesburgissa Etelä-Afrikassa. Paikkana oli Monash South Africa, australialaisen yliopiston afrikkalainen tukikohta, joka oli juuri tapahtuman kynnyksellä siirtynyt kansainvälisen Laureate-yliopistoketjun osaksi. Saavuin paikalle hiukan myöhässä, ja päivät kuluivat pääosin seminaarisalissa. En voi sanoa, että olisin nähnyt Johannesburgia kuin ehkä sieltä täältä, hajanaisina otoksina tai välähdyksinä. Hyvän johdatuksen antoi iäkäs afrikaansilaisittain murtava rouva, jonka hotelli oli järjestänyt kuljettamaan minut lentokentältä hotellin kautta yliopistolle. Yksin liikkumista ei matkailijalle suositeltu. Kuljettajani osoitti etäältä Johannesburgin keskustaa ja oli sitä mieltä, ettei sinne enää ollut asiaa. Nykyisin ydinkeskusta on rikollisuuden läpitunkema, eikä siellä ole sellaisia kulttuuririentoja kuin joskus 50- tai 60-luvuilla. Opin paljon muutakin, kuten sen, että kaupungissa kukkivat siniset jakarandapuut tuotiin Argentiinasta vuonna 1884. Nyt jakarandoja on kaupungissa 68 000 kappaletta. Kultaa löydettiin vuonna 1886 viereisiltä vuorilta, ja vieläkin Johannesburgilla on maine kultaisena kaupunkina. Siksi niin monet laittomat maahanmuuttajat, erityisesti Nigeriasta, tulevat etelään paremman tulevaisuuden toivossa. Sain myös kuulla, että Johannesburgin yleisin kieli on zulu, toisena on afrikaans ja kolmenatena englanti. Kansalaisoikeusliikkeen johtohahmoihin kuulunut Nelson Mandela puhui xhosaa, joka on neljänneksi puhutuin. Vuoden 1994 perustuslaki sääti Etelä-Afrikkaan yksitoista virallista kieltä. Wikipedian mukaan tosin englanti on yleisin ”first language”, mutta luotan paikalliseen tietoon.
Heitimme laukun hotelliin, joka oli golfkentän laidalla sijaitseva Hole-in-One. Muut olivat Afrique Boutique -hotellissa, joka ehti täyttyä, kun hidastelin varausta tehdessä. Kun pääsin Monashiin, konferenssi oli täydessä vauhdissa. Kaikista ISCH:n tapahtumista tämä oli ehdottomasti pienin, ehkä siksi että teema tuntui rajaavalta ja konferenssipaikka on kaukana. Suomalaisia oli paikalla kolme, romanialaisia ja italialaisia kaksi, ruotsalaisia neljä, saksalaisia viisi… Parasta oli kuitenkin kuulla paikallisten tutkijoiden ajatuksia, ja mukana oli tutkijoita myös Zimbabwesta ja Nigeriasta. Konferenssin viimeisenä päivänä Gboyega Tokunbo puhui Keski-Nigeriassa sijaitsevan Josin alueen etnisistä ja uskonnollisista konflikteista. Usein puhutaan siitä, miten kulttuurisesti fragmentaarinen Eurooppa on, mutta pelkästään Josin alueella on 58 erilaista etnistä ja kielellistä ryhmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti