Kohtalokas rakkaus (1953)

Kohtalokas rakkaus (Un acte d’amour / Act of Love, 1953) oli Anatole Litvakin seuraava elokuva Saksassa kuvatun sotaelokuvan Vakoilijana omassa maassaan (Decision Before Dawn, 1951) jälkeen. Suomen ensi-illan Kohtalokas rakkaus sai vuonna 1954, ja televisiossa se on nähty kertaalleen vuonna 1969. Litvakin uralla se merkitsi mullistusta siinä mielessä, että hän palasi Ranskaan 17 vuoden tauon jälkeen. Välissä olivat vuodet Hollywoodissa, mutta myös sota, joka oli hävittänyt vanhan Euroopan. Edellinen Litvakin Ranskassa ohjaama elokuva oli hänen parhaimmistoonsa kuuluva Mayerlingin murhenäytelmä (Mayerling, 1936). Kohtalokkaan rakkauden avauskohtausta katsoessa jää pohtimaan, oliko Litvakilla itsellään sitä katkeran suloista nostalgian ja melankolian tunnetta, jolla elokuva alkaa.

Kohtalokkaan rakkauden alku sijoittuu Ranskan Rivieralle, epäilemättä juuri elokuvan valmistumisajankohtaan, sillä sodasta on jo vierähtänyt aikaa. Paikalle saapuu yhdysvaltalainen Robert Teller (Kirk Douglas), joka on osallistunut Pariisin vapautukseen elokuussa 1944. Ensimmäisissä kuvissa ilmenee, että vielä 50-luvun alussa yhdysvaltalaisiin sotilaisiin suhtauduttiin ristiriitaisesti. Myöhemmin paljastuu, että Teller haluaa palata paikkaan, johon hän ei koskaan rakastettunsa kanssa päässyt. Paikka on Villefranche-sur-mer, jonka hotelleista avautuu näkymä Välimerelle.

Kohtalokas rakkaus on historiallisesti kiinnostava, ja sen kuva Pariisin vapautuksesta eroaa siitä, mitä Hollywood-elokuvassa on totuttu näkemään. Elokuva valmistui ranskalais-yhdysvaltalaisena tuotantona, mutta sillä on monia muitakin kiinnekohtia sodanjälkeiseen Eurooppaan. Kiinnostavaa on, että teos perustuu Alfred Hayesin romaaniin The Girl on Via Flaminia, joka sijoittuu Roomaan ja jossa kirjailija ammensi omista kokemuksistaan Italiassa. Hayes oli sodan jälkeen osallistunut myös neorealististen elokuvien käsikirjoitustyöhön. Kohtalokkaan rakkauden käsikirjoituksen laativat argentiinalaissyntyinen ranskalainen kirjailija Joseph Kessel ja yhdysvaltalainen kirjailija Irwin Shaw. Kohtalokkaassa rakkaudessa liittoutuneet näyttäytyvät tunkeilijoina, joilta puuttuu arvostus paikallista kulttuuria kohtaan. Tämä ilmenee Versailles-kohtauksessa, jossa sotilaat kuvaavat itseään kuninkaan sängyssä piittaamatta historian merkityksestä paikallisille asukkaille.

Kohtalokas rakkaus on melodraama, jossa yhdysvaltalainen sotilas ja ranskalainen tyttö eivät voi saada toisiaan. Tarinan uhri on nuori Lise Gudayec (Dany Robin), joka korjataan talteen irtolaisena. Samaan aikaan sotilasviranomaiset eivät anna Tellerille lupaa avioitua, ja suhde on tuhoon tuomittu. Kohtalokas rakkaus on Pariisi-elokuva, mutta tässä kaupunki ei ole sellainen romanssien imaginäärinen maailma kuin aikakauden Hollywood-elokuvassa useimmiten. Pikemminkin tuntuu, että Litvak ammentaa omista 30-luvun kokemuksistaan ja antaa Pariisin kaduille ja kahviloille tuulahduksen poeettisen realismin henkeä. Hänhän oli itse tyylisuuntaa luomassa muun muassa elokuvalla Salaperäinen Pariisi (Coeur de Lilas, 1932). Kohtalokkaassa rakkaudessa on näkymiä siitä Pariisista, joka tuhoutui myöhemmin modernisaation huumassa 1960-luvulla. Siinä on myös Litvakin varhaistuotannolle ominaisia kamera-ajoja. Esimerkiksi kohtauksessa, jossa Lise kävelee kadulla ja astuu sisään, kamera tarkkailee tapahtumia ikkunoiden takaa. Tämä tuo mieleen niin Hollywood-kauden alussa valmistuneen Salaisia voimia (The Amazing Dr. Clitterhouse, 1938) kuin Willi Forstin ja Max Ophülsin kuuluisat kameraliikkeet. Samassa kohtauksessa esiintyy muuten myös nuori Brigitte Bardot.