Yli kaiken ymmärryksen (1942)

Yli kaiken ymmärryksen (This Above All, 1942) oli Anatole Litvakin 11. ohjaus Hollywoodissa, mikä kertoo, että hänellä oli luottoa studioiden piirissä. Yli kaiken ymmärryksen valmistui Twentieth-Century Foxille ja perustui Eric Knightin romaaniin, josta R. C. Sheriff oli tehnyt käsikirjoituksen. Elokuvan mainoksessa nähdään suudelmaan heittäytyvä pariskunta, jota ilmavalvonnan valokeilat kehystävät. Tämä kuvastaa teoksen tunnelmaa ja asetelmaa hyvin. Yhtä keskeisesti mainos korostaa Eric Knightin romaania, joka oli ilmestynyt 1941 ja jonka nimi viittasi Shakespearen Hamletin sanoihin: ”This above all: to thine own self be true,/ And it must follow, as the night the day,/ Thou canst not then be false to any man.” Eric Knight, Lassien keksijä, joutui itse kuvaamansa sodan uhriksi. Hän palveli Yhdysvaltain joukoissa ja kuoli lentokoneen syöksyttyä maahan Etelä-Amerikassa tammikuussa 1943.

Yli kaiken ymmärryksen esittelee aluksi yläluokkaisen Prudence Cathwayn (Joan Fontaine), joka kirjautuu sotilaspalvelukseen. Tämä herättää närkästystä, sillä osa paremmasta väestä arvelee, ettei yläluokan kuuluisi sotaponnistuksiin osallistua, varsinkaan naisten. Armeijan blind date -treffeillä Prudence tutustuu työväenluokkaiseen Clive Briggsiin (Tyrone Power), ja vähitellen yhteiskuntaluokkien välisen kuilun yli syntyy rakkaussuhde. Ensimmäinen puolisko elokuvasta on hyvin nöyrää, viehättävää orastavan rakkauden kuvausta, ja Tyrone Powerkin on yllättävän onnistunut valinta Cliven rooliin. Suhteen kainoutta kuvastaa se, että kun Prudence ja Clive vetäytyvät viikoksi yhteiselle lomalle, he asuvat hotellissa eri huoneissa. Cliven pitäisi palata joukkoihin, mutta hän karkaa. Särön synnyttää yhteiskunnallinen ero: Clive on menettänyt uskonsa siihen, että Britannia voisi koskaan olla yhtenäinen.

Yli kaiken ymmärryksen on kiinnostava aikalaiskuvaus toisen maailmansodan tapahtumista ja kokemuksista. Siinä on paatokselliset hetkensä, Prudencen pitkä monologi yhteisen kansakunnan puolesta, ja lopun käänne, jossa Clive saa takaisin uskonsa. Mutta toisaalta elokuva sivuaa myös sotatrauman teemaa. Vähitellen paljastuu, että Clive on yksi niistä yli 300 000 sotilaasta, jotka pelastettiin Dunkerquesta vuonna 1940, saksalaisten saarroksesta. Hän huutaa öisin tuskissaan, mutta samalla hän on menettänyt uskonsa ja voimansa sotimiseen. Nämä kokemukset ovat epäilemättä olleet tuttuja monille aikalaiskatsojille. Vaikuttava on myös elokuvan pommituskohtaus Lontoossa.

Vuonna 1942 Yli kaiken ymmärryksen jäi toisen sotatapahtumia kommentoivan elokuvan, William Wylerin Rouva Miniverin (Mrs. Miniver) varjoon. Litvakin elokuvassa huomio kiinnittyy erinomaiseen kuvaukseen, valaistukseen, lavastukseen ja äänitykseen. Kun Clive ja Prudence pakenevat sadetta heinäsuojaan, rankkasateen kohina jää mieleen. Alun blind date -kohtaus on myös onnistunut. Kohtaus on Hollywood-kontekstissa poikkeuksellisen pimeä, ja vasta kun Clive sytyttää tulitikun, pariskunnan kasvot valkenevat. Tässä vaiheessa katsoja tunnistaa myös Tyrone Powerin ensimmäistä kertaa. Elokuvassa on muuten hauska viittaus Litvakin omaan uraan: pommituksessa loukkaantunut Clive päätyy leikkaussaliin, ja Prudencen isä paljastuukin kirurgiksi, joka operoi tulevan vävypoikansa. Kohtaus on kuin suoraan elokuvasta ”Cette vieille canaille” (1933). 

Yli kaiken ymmärryksen sai Suomen ensi-illan Adlonissa 28.10.1945. Televisiossa elokuvaa ei ole nähty, ainakaan toistaiseksi.