Master and Commander: Maailman laidalla (2003)

Katsoin sivusilmällä Peter Weirin ohjauksen Master and Commander: Maailman laidalla (Master and Commander: The Far Side of the World, 2003), joka perustuu Patrick O'Brianin romaanisarjaan. Napoleonin sotien aikaan sijoittuva draama tapahtuu lähes kokonaan veden varassa, lukuun ottamatta piipahdusta Galápagossaarille. Brittiläisen HMS Surprisen kapteeni Jack Aubrey (Russell Crowe) komennetaan ajamaan takaa ranskalaista kaapparialusta Acheronia, ja vaikka yhden aluksen nujertaminen kaukana Euroopan taistelutanreista näyttäytyy mitättömänä missiona, se on Aubreylle paitsi velvollisuus myös pakkomielle. Maailman laidalla tuo mieleen Bounty-laivan kapinaa kuvaavat elokuvat, joita on tehty mykkäkaudesta lähtien. Peter Weirin tulkinnassa kapinaa ei varsinaisesti tapahdu, mutta lähellä käydään. Jo nimensä puolesta Master and Commander kertoo sääty-yhteiskunnasta, jyrkästä erosta päällystön ja miehistön välillä. Aubrey soittaa iltaisin ystävänsä lääkäri Stephen Maturinin (Paul Bettany) kanssa viulu- ja selloduota, ja miehistön kapinamieltä hallitaan alkoholin säätelyllä. Loppua kohti ero kuroutuu umpeen ylevien tavoitteiden keskellä.

Elokuvan merenkäyntijaksot ovat vaikuttavia, mutta epäuskon tuntu valahtaa katsojaan, kun pikapikaa Kap Hornin kierrettyään HMS Surprise tavoittaa Galápagossaaret. Master and Commander sijoittuu vuoteen 1805, ja yllättävää on, että laivan lääkäri osoittautuu Charles Darwinin tutkimustulosten ennakoijaksi. Darwinhan saapui HMS Beaglellä Galápagossaarille 26 vuotta myöhemmin vuonna 1831. Mutta historian kulku ei muutu, sillä Stephen Maturinin näytteet jäävät taakse, kun ranskalaisen aluksen takaa-ajo saa aikalaiset tieteen sijasta mittelemään voimiaan sotatantereella.