Kullankaivajat (1938)

Erich Waschneckin ohjaus Kullankaivajat (Frauen für Golden Hill, 1938) on harvoja viime aikoina katsomiani elokuvia, jotka eivät ole Internet Movie Databasessa saaneet ainoatakaan ääntä. Kullankaivajat voisi olla jatkoa viime päivinä näkemilleni saksalaisille lännenelokuville, mutta tämä teos sijoittuu Australiaan ja kaikesta päätellen nykyaikaan. Silti tarina muistuttaa westerniä, paitsi miljööltään myös aiheeltaan. Tarina tapahtuu erämaan keskellä, kullankaivajien asuttamassa Golden Hillissä. Useimmat kullankaivajaelokuvat sijoittuvat Yhdysvaltoihin – ehkä jo siksi Kullankaivajat ansaitsee huomiota. Golden Hill on samanlainen frontier-kaupunki kuin monet Villin Lännen surkeat hökkelikylät, joiden asukkaina on vain rikkauksien perässä rajaseudulle muuttaneita miehiä. Kullankaivajiin liittyy naispuutteen teema, joka on sekin lännenelokuvista tuttu, ajatellaanpa vaikka William A. Wellmanin Naiskaravaania (Westward the Women, 1951).

Golden Hillin miehet kyllästyvät yksinäiseen elämään ja päättävät lähettää hallitukselle anomuksen naisten lähettämisestä rajaseudulle. Yllättävää kyllä, hallitus vastaa kutsuun, eikä aikaakaan kun Golden Hill repeää liitoksistaan. Vain Stanley (Karl Martell) ja Douglas (Viktor Staal) jäävät ilman omaa sydänkäpyä, ja lopulta he asuvat yhdessä kabareelaulaja Violetin (Kirsten Heiberg) kanssa, mistä ei tietenkään hyvää seuraa. Veden puute käy erämaakylässä ennen pitkää sietämättömäksi, mutta lentoteitse Golden Hill onnistutaan viime hetkellä pelastamaan.

Kullankaivajat ei minulta saisi kuin 5/10 pistettä, mutta kiinnostava se on 1930-luvun Saksan eskapistisena seikkailukomediana, jossa sukupuoliero on yhtä suuri kuin kuilu erämaan ja sivistyksen välillä.