Kalifornian keisari (1936)

Der Kaiser von Kalifornien (1936) tunnetaan saksalaisen lännenelokuvan pioneerityönä. Se ei aikanaan saanut Suomen ensi-iltaa, mutta nimen voisi kääntää Kalifornian keisariksi. Olen aiemmin nähnyt Luis Trenkerin (1892–1990) elokuvista vain Tuhlaajapojan (Der verlorene Sohn, 1934) ja Condottierin (1937). Jälkimmäinen nähtiin tuoreeltaan myös Suomessa nimellä Vapauden ja isänmaan puolesta. Trenker oli erikoinen persoonallisuus, vuorikiipeilijä, näyttelijä, ohjaaja ja kirjailija. Vuorien läsnäolo ja kotiseutu, Heimat, olivat Trenkerille tärkeitä. Tuhlaajapojasta on jäänyt mieleen alkuosan tukkilaishenkisyys ja sen vastakohtana Yhdysvaltoihin muuttaneen päähenkilön kurjuus New Yorkin kaduilla. Tyylillisesti robusti elokuva liikkui Heimatfilmin tunnelmista melkein neorealistisen tuntuisiin kuviin – vaikka elokuva olikin tehty jo vuonna 1934.

Myös Kalifornian keisari on tyylillisesti muuntuva, särmikäs. Alkujakso Saksassa tuntuu erinäköiseltä kuin loppuosa Yhdysvalloissa. Kalifornian keisari on lähtökohdiltaan biografinen: se kuvaa saksalaisen Johann August Sutterin (1803–1880) elämää. Alku tapahtuu Napoleonin alistamassa Saksassa, jossa kirjanpainaja Sutter tuottaa vallankumouksellisia pienpainatteita ja joutuu pakenemaan. Korkeat paikat ovat Trenkerille tärkeitä: epätoivoissaan Sutter juoksee goottilaisen katedraalin torniin ja on jo hyppäämässä alas, kunnes Jumala tai enkeli, riippuu tulkinnasta, näyttää maailman rikkauden. Montaasijakso on hengästyttävä, ja avautuva maailma on nimenomaan Yhdysvallat, sen mittaamattomat preeriat, valtameret ja vuoristot. Trenker esittää itse Sutterin roolin, affektiivisesti. Alkaa vaellus uuteen maailmaan, Sutter saa Kalifornian kuvernööriltä laajat alueet ja rikastuu, mutta kultaryntäys tuo odottamattomia intohimoja. Lopulta perhekin saapuu Kaliforniaan, mutta tyrmäävässä kohtauksessa molemmat Sutterin pojat saavat surmansa. Vaikuttava on kohtaus, jossa ruumiit tuodaa sisään Suttereiden kotiin. Avautuva ovi levittää valon huoneeseen, ja pitkät varjot seuraavat kantajia.

Kalifornian keisari on arvoituksellinen elokuva. Olisi kiinnostavaa tietää, miten saksalaiset kriitikot tähän suhtautuivat vuonna 1936 ja miten he lännenelokuvaa tulkitsivat? Nyt katsoja kuulee vähän väliä kansallissosialistisen Saksan kajastuksia esimerkiksi kohtauksessa, jossa Sutter vaatii maata ja karjuu: ”Wir brauchen Land!” Myös elokuvan sankaruus on poikkeuksellisen voimakkaasti rakennettua, patsasmaista. Kalifornian keisari on sijoitettu odottamattomasti Yhdysvaltoihin, mutta tilallisuuden jano saa saksalaisen kaiun. Toisaalta elokuvan lopussa enkelihahmo palaa ja näyttää tulevaisuuden maailman, suurenmoiset kaupungit, modernisaation hedelmät, nykyajan – ja samaan aikaan katsoja näkee nimenomaan oman aikansa Yhdysvallat. Oma kiinnostava piirteensä on suhde intiaaneihin: alkuperäisiin amerikkalaisiin suhtaudutaan tässä myönteisemmin kuin saman ajan amerikkalaisissa elokuvissa. Olisiko tämä Karl Mayn romaanien perintöä? Erikoisia ovat myös Sutterin visiot viljavasta Kaliforniasta. Kuvat tuovat mieleen Alexander Dovženkon Maan (Zemlja, 1930), jossa viljapellot lainehtivat.