Gosford Park (2001)

YLE Teema esitti joulupäivänä Robert Altmanin viimeisiin menestysteoksiin kuuluneen draaman Gosford Park (2001). Idea on lähtöisin Robert Altmanilta ja näyttelijä Bob Balabanilta, jotka ovat myös elokuvan osatuottajia. Alkuperäiskäsikirjoituksen kirjoitti Julian Fellowes, joka sai tekstistään Oscarin ja joka on sittemmin tullut tunnetuksi Downton Abbey -sarjan luojana ja kirjoittajana. Sinänsä Gosford Parkin kuvaamassa maailmassa ei ole mitään uutta: ympäristönä on englantilainen kartano, johon seurapiirit palvelijoineen kerääntyvät viikonloppua viettämään. Kahtia jakaantunut koti on sääty-yhteiskunnan kuva ja tullut tutuksi lukemattomista brittidraamoista, vaikkapa sarjasta Kahden kerroksen väkeä (Upstairs Downstairs, 1971–75). Murha-aihe ja ahtaaseen ympäristöön kerääntynyt väkijoukko taas tuovat mieleen Agatha Christien salapoliisiromaanit ja niiden filmatisoinnit.

Gosford Parkissa viehättää erityisesti se tapa, jolla Altman orkesteroi moniäänisen kokonaisuuden. Se on hänen tavaramerkkinsä, ajatellaanpa vaikka sellaisia elokuvia kuin Nashville (1975) ja Mitkä häät! (A Wedding, 1978). Gosford Park ei ole kerronnallisesti yhtä radikaali, jos ajatellaan sitä tapaa, jolla esimerkiksi Mitkä häät! -elokuvan tarinat eivät vain limity toisiinsa vaan menevät konkreettisesti päällekkäin. Gosford Parkissa repliikit eivät muodosta polyfoniaa, mutta vauhti on silti melkoinen, ja tarinoiden tyngät tempaavat mukaansa. Gosford Parkin kerronnalla on myös selvä keskus, nuori palvelijatar Mary Maceachran (Kelly Macdonald), joka elokuvan alussa astuu kuvaan emäntänsä Lady Trenthamin (Maggie Smith) kanssa. Maryn näkökulma ja havainnot ovat keskeisiä niin elokuvan alussa kuin lopussakin. Lady Trentham saapuu marraskuussa 1932 Sir William McCordlen (Michael Gambon) kartanoon, johon tulevat monet muutkin, muun muassa Hollywood-tuottaja Morris Weissman (Bob Balaban) ja näyttelijä Ivor Novello (Jeremy Northam).

Gosford Parkissa on annos elokuvahistoriallisia viittauksia. Ivor Novello oli todellakin tunnettu brittiläinen laulaja ja näyttelijä, joka oli vuonna 1927 esiintynyt Alfred Hitchcockin trillerissä Vuokralainen (The Lodger). Gosford Parkin tapahtuma-aikana oli jo siirrytty mykkäelokuvasta äänielokuvaan, ja Novello oli vuonna 1932 esiintynyt Vuokralaisen ääniversiossa, heikolla menestyksellä. Ensi-ilta oli ollut syyskuussa, ja tähän Novellon uran alamäkeen Gosford Parkissa viitataan. Toinen kiinnostava viittaus on Hollywood-tuottaja Weissmanin hahmo. Weissman on keräämässä aineistoa uuteen Charlie Chan -elokuvaan, ja vuonna 1934 saikin ensi-iltansa jännäri Charlie Chan Lontoossa (Charlie Chan in London). Elokuvaviittauksena voi pitää myös komisario Thompsonin (Stephen Frye) hahmoa, jonka piippu, hattu ja takki tuovat mieleen Jacques Tatin legendaarisen herra Hulot'n. Thompson astuu elokuvaan jotakuinkin puolivälissä, sen jälkeen kun kartanon isäntä on löytynyt murhattuna. Frye ei pääse juurikaan näyttämään taitojaan, sillä poliisin toiminta näyttäytyy täysin marginaalisena ja sirpaleisena. Poliisille todellisuus ei nähtävästi koskaan valkene, mutta Mary saa tietää rouva Wilsonin (Helen Mirren) suuren salaisuuden. Lopulta Sir Williamin kuolema on vain detalji petosten varaan rakentuvan yhteiskunnan kuvassa. Ulospäin draama näyttää murhatarinalta, mutta pinnan alla väreilee paljon laajempi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja rakenteellisen väkivallan maailma.