Isä Brownin salaisuus (1954)

Robert Hamerin Isä Brownin salaisuus (Father Brown/The Detective, 1954) perustuu G.K. Chestertonin romaaniin The Blue Cross, joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Sininen risti. Vain 52-vuotiaana vuonna 1963 kuollut Hamer oli tullut jo tunnetuksi sellaisista elokuvista kuin Sunnuntaisinn sataa aina (It Always Rains on Sunday, 1947) ja Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (Kind Hearts and Coronets, 1949). Jälkimmäinen oli näyttelijä Alex Guinessin loistavaa näytöstä, ja samalla linjalla jatkaa Isä Brownin salaisuus: Guiness näyttelee Chestertonin tunnetuksi tekemää salapoliisihahmoa, katolista pappia, joka ratkoo arvoituksia omintakeisella intuitiivisella tyylillään. Isä Brown -tulkintoja on tehty Iso-Britannian ohella mm. Yhdysvalloissa, Saksassa ja Italiassa, ja detektiiviä ovat tulkinneet Walter Connolly, Heinz Rühmann, Kenneth More, Barnard Hughes ja Renato Rascel, mutta Alec Guiness on roolissaan erinomainen. Guiness itse kääntyi katolilaisuuteen vuonna 1956.

Olen viime aikoina kiinnostunut taidevarkauselokuvista tai laajemmin siitä, miten elokuvat viittaavat kulttuuriperintöön. Taidetta kähvelletään muun muassa sellaisissa elokuvissa kuin Géza von Bolváryn Mona Lisan ryöstö (Der Raub von Mona Lisa, 1931) ja Willi Forstin Minä olen Sebastian Ott (Ich bin Sebastian Ott, 1939), mutta toki elokuvia on paljon. Salapoliisielokuvissa taidevarkaus on klassinen aihe, ja tätä perinnettä Isä Brownin salaisuus jatkaa. Brown yrittää jäljittää ranskalaista mestarivarasta Gustave Flambeauta (Peter Finch), mutta lopulta häntä kiinnostaa rikosta enemmän Flambeaun sielu. Komeassa loppukohtauksessa Brown on juuri saarnastuolissa lukemassa katkelmaa Luukkaan evankeliumista, kun Flambeau astuu sisään, uudesti syntyneenä.