Sotakirjeenvaihtaja (1945)

William A. Wellmanin Sotakirjeenvaihtaja (The Story of G. I. Joe, 1945) perustuu tositapahtumiin, kirjeenvaihtaja Ernie Pylen rintamalta lähettämiin kolumneihin: Pyle oli seurannut joukko-osaston matkaa Tunisiasta Italiaan, aina Monte Cassinon taisteluun asti. Elokuva valmistui sodan loppuvaiheessa, tilanteessa, jossa kohtalonkysyykset olivat vielä avoimia. Ensi-ilta Yhdysvalloissa oli 8. kesäkuuta 1945, kun sota päättyi vasta syyskuun alussa. Suomessa Sotakirjeenvaihtaja nähtiin tiettävästi vasta vuonna 1951. Ernie Pyle ei itse koskaan ehtinyt lopputulosta nähdä, sillä hän ehti kuolla Okinawalla huhtikuussa 1945.

William Wellman ei ollut tuottaja Lester Cowanin ensimmäinen ohjaajaehdokas. Cowanin alkuperäinen ajatus oli houkutella John Huston tehtävään, sillä Huston oli vastikään tehnyt sarjan kiinnostavia sotadokumentteja. Tämä kertonee siitä, että Cowan halusi tehdä todenmakuisen, dokumentaarissävytteisen elokuvan, joka olisi viesti rintamalta samaan tapaan kuin Pylen alkuperäiset kolumnit. Hustonilla oli kuitenkin sopimus puolustusvoimien kanssa, eikä hänellä ollut mahdollisuutta irrottautua fiktion tekoon. Tässä vaiheessa tuuraajaksi löytyi William Wellman, vanha konkari, jolla oli aiempaa kokemusta ilmasotaelokuvien tekijänä. Vuonna 1896 syntynyt Wellman oli itse ensimmäisen maailmansodan veteraani.

Sotakirjeenvaihtaja onnistuu hienosti tavoittamaan rivisotilaan näkökulman ja on vahvimmillaan ponnistaessaan juoksuhaudan pohjalta. Sotilaiden odotukset, haaveet ja pelot ovat elokuvan vaikuttavinta antia. Burgess Meredith esittää Ernie Pylen roolin, mutta häntä voimakkaammin valkokangasta hallitsee Robert Mitchum, joka sai osastaan Oscar-ehdokkuuden. Mitchum esittää luutnantti Bill Walkerin roolin, joka pohjautui Ernie Pylen tammikuussa 1944 kirjoittamaan kolumniin kapteeni Henry T. Waskowista.