Passport to Suez (1943)

André de Tothin ensimmäinen elokuva Hollywoodissa oli Columbian tuottama rikoselokuva Passport to Suez (1943). Se valmistui keskellä toista maailmansotaa, eikä sitä nähty Suomessa edes rintamien rauhoituttua. Itävalta-Unkarin Makóssa vuonna 1912 syntynyt Endre Tóth oli opiskellut lakia 30-luvun alussa ja toiminut aktiivisesti Budapestin teatterielämässä. Sieltä hän päätyi elokuva-alalle ja ohjasi viisi näytelmäelokuvaa ennen sodan puhkeamista: Toprini nász (1939), Öt óra 40 (1939), Két lány az utcán (1939), Hat hét boldogság (1939) ja Semmelweis (1940). Tarinan mukaan tieto kiiri myös Yhdysvaltoihin, jossa Tóthin elokuvat saavuttivat unkarilaissiirtolaisten suosion. Esikoiselokuva Toprini nász nähtiin Yhdysvaltain lisäksi Italiassa ja Ruotsissa, jossa se esitettiin vuonna 1941 nimellä Spionens älskarinna. Sodan puhkeaminen kuitenkin rajoitti suosiota, mistä kertoo sekin, että ainoa unkarilaiskauden elokuva, joka tuotiin Suomeen, oli elämäkertaelokuva Semmelweis, joka sai ensi-iltansa Helsingissä vasta olympiavuonna 1952.

Sodan jaloista Endre Tóth siirtyi ensin Iso-Britanniaan, jossa häntä avutivat maanmiehet Aleksander ja Zoltan Korda. Tóth osallistui Viidakkokirjan (The Jungle Book, 1942) ohjaukseen kreditoimattomasti, mutta jatkoi sitten Hollywoodiin ja omaksui uudeksi nimekseen André de Toth. Hollywoodissa hän pääsi yllättävän nopeasti ohjaajanvastuuseen, ja tuloksena oli Lone Wolf -elokuvien sarjaan kuulunut, pienimuotoinen tuotanto Passport to Suez, joka sai ensi-iltansa 19. elokuuta 1943.

Napakan, huumorilla höystetyn rikoselokuvan pääosassa on entinen jalokivivaras Michael Lanyard alias The Lone Wolf (Warren William), joka oli seikkaillut jo useissa elokuvissa aiemmin ja André de Tothin ohjaus jäi itse asiassa sarjan viimeiseksi. Jyhkeä, kankeapuheinen Warren William kuoli vuonna 1948, vain 54-vuotiaana.Yksinäisen suden apurina häärii koominen Llewellyn Jameson (sympaattinen Eric Blore), joka elokuvan alussa löydetään useamman kerran sidottuna mutta joka pääsee puolestaan niputtamaan roistoja sitä mukaa, kun saaliita lankeaa Yksinäisen suden tielle.

Passport to Suez on epäilemättä saanut vaikutteita Casablancan (1942) edellisenä vuonna saavuttamasta menestyksestä. Keskiössä on aleksandrialainen yökerho, jonka omistaja Johnny Booth (Sheldon Leonard) auttaa Yksinäistä sutta taistelussa natseja vastaan. Samaan aikaan Kolmannen valtakunnan agentit yrittävät saada käännytettyä kansainvälisen seikkailijan oman asiansa palvelijaksi pyrkiessään saamaan hallintaansa Suezin kanavan. Jossakin vaiheessa elokuvaa esitetään hypoteesi hyökkäysestä Turkin kautta Iraniin. Joka tapauksessa aleksandrialainen yökerho on sodan sivunäyttämö samaan tapaan kuin Rick's Cafe Casablancassa. Kiinnostava yhtymäkohta on kapakan omistajan aikanaan Pariisissa tapaama kaunotar, joka tällä kertaa onkin pahan palveluksessa. Natsien agentti Valerie King (Ann Savage) saapuu paikalle Llewelyn Jamesonin pojan puolisona, mutta epäilykset heräävät, kun puolison passi paljastuu tekaistuksi. Ann Savage teki kaksi vuotta myöhemmin elämänsä roolin Edgar G. Ulmerin kulttiklassikossa Detour (1945).

Passport to Suez on halpatuotanto, joka on kuvattu lähes kokonaan kulisseissa. Muutama ulkokuva tosin nähdään, ja niihin on koetettu saada ripaus eksoottisuutta. Lopun takaa-ajokohtaus merta kohti ei sen sijaan ole enää samassa linjassa, sillä sokeakaan ei voi pitää kalifornialaista maisemaa pohjoisegyptiläisenä tasankona. Mutta sillähän ei ole väliä, koska fantasiasta on kyse, ja jännitystäkin on lopussa riittävästi.

Vaikka Passport to Suez on selvästi ensimmäinen harjoitelma Hollywood-ohjaajana, elokuvasta voi löytää yhtymäkohtia myöhempään Toth-tyyliin. Natsien pääpukari Karl (Gavin Muir) paljastuu peilin kautta, ja sisäkuvissa valojen ja varjojen käytössä on muutama herkullinen yksityiskohta. Toki on myös heikkoja jaksoja, joissa otosten välinen jatkuvuus toimii kompuroiden.