Muutama viikko sitten jäi kesken André de Tothin western
Kostaja vastoin tahtoaan (Man in the Saddle, 1951), jonka vasta nyt saimme tihruteltua loppuun. Kummasti muisti oli ehtinyt tyhjentyä, mutta toisaalta olen muutenkin aina huono muistamaan juonia. Pikainen kelaus kuitenkin paljasti, että elokuvan alku on todella täyteen pakattu: ensimmäisen viidentoista minuutin aikana
Kostaja vastoin tahtoaan esittelee elokuvan henkilöt ja heidän välisensä jännitteet. Alkutekstien aikana soi rauhallinen balladi, mutta sen jälkeen laukka kiihtyy kiihtymistään. Tällä kertaa Randolph Scott on pientilan omistaja Owen Merritt, jota, kuten niin usein lännenelokuvissa, suurtilallinen Will Isham (Alexander Knox) vainoaa. Vaikka asetelma on tuttu,
Kostaja vastoin tahtoaan nostaa esiin uusia särmiä. Ahneuden kuvaus nousee melkein abstrakteihin mittoihin, ja omistamisen himon rinnalle nousee varastamisen pelko. Elokuvan alussa Isham nai Owenin entisen heilan Laurien (Joan Leslie), mutta Isham pelkää vainoharhaisesti petosta. Tarinan toinen nainen on nimeltään Nan (Ellen Drew), ja hän pelastaa Owenin. Nyt puolestaan Naniin ihastunut Clegg (John Russell) polttaa päreensä ja syyttää Owenia morsiamenryöstöstä. Eipä aikaakaan, kun Isham epäilee hetkeksi postinutta vaimoaan petturiksi ja ampuu Cleggin silkasta vihasta...
Kuulostaako monimutkaiselta ja melodramaattiselta?
Kostaja vastoin tahtoaan on genrehybridi, jonka dramaattisuus saa melkein shakespearelaisen väkivaltaiset mittasuhteet. Alun epäilyistä huolimatta André de Tothin ohjaus ei ole hullumpi, ja mieleen jää myös loppukohtauksen myrskyn vihmoma kaupunki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti