Preston Sturgesin esikoisohjaus The Great McGinty (1940) on jäänyt katsomatta, mutta nyt hetki on vihdoin koittanut. Elokuvalla ei taida olla suomenkielistä nimeäkään, koska se ei ole Suomessa saanut ensi-iltaa. Teosta voi pitää Sturgesin läpimurtona, sillä se toi Oscarin parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta. Naseva dialogi on täysin tunnistettavaa suhteessa ohjaajan myöhempään tuotantoon. Preston Sturgesin maailma näyttää omintakeiselta ja kummalliselta heti alusta alkaen. Tekstissä on lähes aforistisia repliikkejä, kuten Catherinen (Muriel Angelus) sutkautus: ”What you rob, you spend, and what you spend goes back to the people. So, where's the robbery?”
The Great McGinty alkaa johdantotekstillä: ”This is the story of two men who met in a banana republic. One of them never did anything dishonest in his life except for one crazy minute. The other never did anything honest in his life except for one crazy minute. They both had to get out of the country.” Oikeastaan tuo rehellinen mies, jonka moraali hetkeksi petti, nähdään vain alussa ja elokuvan kehyskertomuksessa, mutta tarinan pääosa nostaa esiin epärehellisen vilunkiveikon Dan McGintyn (Brian Donlevy), joka hetken illuusiossa haitrahtuu oikeille raiteille, kohtalokkain seurauksin. Elokuvan alussa hän on eteläamerikkalaisessa ravintolassa baarimikkona ja ryhtyy kertomaan elämänsä tarinaa. Takautuman ensikuvissa Dan on soppajonossa, kunnes hoksaa ryhtyä avustamaan vaalivilpissä paikallista harmaata eminenssiä, venäjää puhuvaa gangsteria (Akim Tamiroff).
Ennen pitkää Dan nousee itse suojelurahan kerääjästä pormestariksi ja kuvernööriehdokkaaksi. Hän menee näön vuoksi naimisiinkin, sillä ”pomon” mukaan naiset eivät äänestä yksinäisiä miehiä. Lopulta Dan rakastuu tahtomattaan yksinhuoltajaäitiin, Catherineen, ja haluaakin ryhtyä hyväksi kuvernööriksi, mikä on rahoittajille liikaa. The Great McGinty ei naurata yhtä paljon kuin myöhemmät Sturges-komediat, ehkä siksi, että tyylilaji on satiirinen. Alun vastakkainasettelu on myös voimakas: taustalla on talouslaman luoma ahdinko ja köyhyys, jota niin rikolliset kuin poliitikotkin käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen. Tässä elokuvassa amerikkalainen yhteiskunta on korruption läpitunkema. Muutamaa vuotta myöhemmin Sturges palasi uransa alkulähteille, sillä Brian Donlevy ja Akim Tamiroff nähtiin samoissa rooleissa vuonna 1944 valmistuneessa komediassa Haikara herättää huomiota (The Miracle of Morgan's Creek).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti