Hullujen paratiisi (1942)

Preston Sturgesin käsikirjoittama ja ohjaama Hullujen paratiisi (The Palm Beach Story, 1942) on tekijänsä sekopäisimpiä elokuvia, ja varsinkin alkutekstit etsivät komediahistoriassa vertaistaan. Vasta elokuvan jälkeen pystyy suurin piirtein ymmärtämään, mitä alun aikana tapahtuu, mutta jätetään idea paljastamatta. Hullujen paratiisi käynnistyy, kun alussa vihkiytynyt aviopari Gerry (Claudette Colbert) ja  Tom Jeffers (Joel McCrea) häilyy epätoivon partaalla. Tom on arkkitehti tai keksijä, joka yrittää kaupata briljanttia ideaansa, kaupungin ylle viritettävää verkkomaista lentokenttää. Samaan aikaan pariskunnan asuntoon etsitään uutta vuokralaista, sillä Jeffersin rästit ovat jo liian muhkeat. Paikalle saapuu makkaramiljonääri Wienie King (Robert Dudley), joka ihastuu Gerryyn ja maksaa vuokran. Eipä aikaakaan, kun rahan vastaanottamisesta sukeutuu aviokriisi.


Preston Sturgesin dialogia kuvaa seuraava vuoropuhelu, jossa Tom perää lisätietoja siitä, miten kukaan suostuu maksamaan tuntemattomalle 700 dollaria:

Gerry Jeffers: Isn’t it wonderful?
Tom Jeffers: Sensational. But you haven’t quite answered my question yet.
Gerry Jeffers: What question, dear?
Tom Jeffers: Why this alleged old man gave you – how much is it?
Gerry Jeffers: Seven hundred dollars.
Tom Jeffers: Seven hundred dollars. Why?
Gerry Jeffers: No reason.
Tom Jeffers: Oh, is that so? He just – seven hundred dollars? Just like that?
Gerry Jeffers: Just like that.
Tom Jeffers: I mean, sex didn’t even enter into it.
Tom Jeffers: Oh, but of course it did, darling. I don’t think he’d have given it to me if I had hair like excelsior and little short legs like an alligator. Sex always has something to do with it, dear.
Tom Jeffers: I see.
Gerry Jeffers: From the time you’re about so big and wondering why your girlfriends’ fathers are getting so arch all of a sudden. Nothing wrong – just an overture to the opera that's coming.

En muista Production Coden aikakaudelta montaakaan Hollywood-elokuvaa, jossa puhuttaisiin seksistä oikealla nimellä. Mutta Hullujen paratiisissa kaikki on mahdollista. Aviokriisi etenee, ja tarina kääntyy screwballmaiseksi ”uudelleenavioitumiskomediaksi”, kun Gerry pakenee kohti Palm Beachiä ottaakseen eron ja Tom ryntää perään ruusukimpun kera.


Hullujen paratiisiin absurdeimpia jaksoja on junamatka kohti Jacksonvilleä. Gerry on päässyt mukaan kyytiin rikkaiden poikamiesten metsästyskerhon, Ale and Quail Clubin, vaunuun. Junassa hän tutustuu myös miljonääri John D. Hackensackeriin (Rudy Vallee), joka sisarensa Centimillian (Mary Astor) kanssa ihastuu Gerryyn ja Tomiin.

Nautittavasti rytmitetty Hullujen paratiisi kulkee eteenpäin kuin höyryveturi ja sisältää ytimekkään one linerin toisensa perään. Mieleen jää muun muassa Centimillian lause: ”Nothing is permanent in this world – except for Roosevelt.” Ja tietysti John D. Hackensackerin toteamus: ”That's one of the tragedies of this life – that the men who are most in need of a beating up are always enormous.”