Muhammad Ali, suurin ja kaunein (1974)

Peter von Baghin YLE Teemalle kokoama dokumenttisarja päättyi William Kleinin elokuvaan Muhammad Ali, suurin ja kaunein (Muhammad Ali, the Greatest). Ilmeisesti elokuvan kopiohistoria on mutkikas, sillä Klein ohjasi jo vuonna 1964 elokuvan Cassius le grand, jonka aineistoa on siirtynyt myöhempiin teoksiin. Internet Movie Databasen mukaan Muhammad Ali, suurin ja kaunein olisi tehty vuonna 1969, mutta YLE Teeman esittämä teos päättyy Muhammad Alin ja George Foremanin otteluun Zairessa vuonna 1974. Itse asiassa juuri vuosi 1974 rakentaa ehyen, kymmenen vuoden kaaren, joka on mielekäs kokonaisuus. Silti vaikuttavimpia ovat vuoden 1964 kuvat: William Kleinin valokuvaajan silmä on terävimmillään hänen kuvatessaan Cassius Clayn taustajoukkoja, jotka eivät kaihda taloudellisten intressien ja oman "omistusoikeutensa" esille tuomista. Cassius Clay oli kansainvälinen tähti sen jälkeen, kun hän oli voittanut kultamitalin Rooman olympialaisissa 1960. Vuosi 1964 oli käänteentekevä siinä mielessä, että Clay oli kohonnut ammattilaisuran huipulle ja vaihtoi nimensä Muhammad Aliksi. Vaikka William Kleinin dokumentin ytimessä on sanavalmis, karismaattinen urheilutähti, kiinnostavaa on kaikki se, joka on poissa mutta joka kuitenkin läikehtii esiin: kun Ali vuonna 1974 kohtaa George Foremanin Zairessa, hänellä on takanaan paitsi osallisuus Mustien muslimien toimintaan myös kieltäytyminen Vietnamin sodasta ja sitä seurannut vankeustuomio. Poissaolevaa Kleinin dokumentissa ovat myös itse ottelut, joita hän ei epäilemättä tekijänoikeussyistä saanut kuvata. Se on toisaalta ongelma, koska Klein ei voi lopulta näyttää sitä, missä Ali oli suvereenein. Mutta samalla tämä näkymättömyys kuvastaa sitä tosiasiaa, että kaikesta itsenäisyydestään huolimatta urheilutähti oli muiden omaisuutta.